Suurin kotiteatterin tarjoama etu on mahdollisuus katsoa elokuvataiteen parhaita teoksia, joita harvoin näkee pienen maan elokuvateattereissa.
Parhaita harrastajan elokuvia teknisesti parhailla DVD(Blu-ray)-levyillä on listattu elokuvasivullamme.
Parhaita harrastajan elokuvia teknisesti parhailla DVD(Blu-ray)-levyillä on listattu elokuvasivullamme.
Mahdollisimman suuri, mieluimmin seinänlevyinen; elokuvat, varsinkin 2,35:1-CinemaScope / TohoScope-formaatissa, pääsevät oikeuksiinsa vasta aidosti suurella kankaalla; suosittelemme vähintään 3,5 m leveyttä (1920x1080-tykillä), tai vähintään 2,7 m leveyttä (1280x720-tykillä), jos huoneen koko sen sallii; olemme asentaneet myös 5 m kuvia kotikäyttöön.
Useimpien vanhojen kotiteatterien kuva on turhan pieni, uusimmat Full HD-projektorit mahdollistavat paljon aiempaa suuremman kuvan.
Riittävän suuren kuvakoon merkitystä ei voi liiaksi korostaa, kuvakoko on tärkeimpiä tekijöitä; vieraile oikeassa elokuvateatterissa.
Lähin katseluetäisyys 1080p-kuvalle on usein noin 1,5 x kuvan korkeus, paras katseluetäisyys on ehkä noin 3 x kuvan korkeus.
300 x 169 cm valkokankaalla paras katseluetäisyys on siis ehkä 3 x 169 = 507 cm, lähin 1,5 x 169 = 253 cm. Rajoittavina tekijöinä ovat esim. pikselien tulo näkyviin läheltä katsoen, toisinaan myös projektorin valoteho.
Lisätietoja esim. Da-Lite Angles of Reflection-sarjasta, The Right-Sized Screen. 1280 x 720-resoluution projektorilla joutuu usein tyytymään hieman pienempään kuvakokoon. Kuvakokoja kannattaa testata zoomailemalla katselupaikalta; mikäli pikselit eivät näy, koko on vielä sopiva.
Hyvälaatuisen 1920x1080-paneelin projektorin kuvaa voidaan katsoa vielä lähempää, SIM2 D80:lla esim. 4 m levyinen kuva näyttää hyvältä 5 m päästä katsottuna. Käytettäessä esim. 4 m rullautuvaa kangasta normaalikorkuisessa huoneessa, kangas on käytännöllistä kiinnittää suoraan kattoon. 4:3-kuvasuhteen kuva voidaan myös projisoida laajakangaskuvaa korkeammaksi, mikäli kangas on rullautuva, eikä siinä ole mustaa ylärajaa (kotelo voi olla tällöin musta).
Oikea kuvakoko on tietysti myös makuasia; pienessä huoneessa kannattaa usein käyttää suhteessa suurempaa kangasta kuin suuressa, elokuvateatterin tunnelman luomiseksi. Suurin katseluetäisyys pitkässä ja kapeassa tilassa lienee n. 6 x kuvan korkeus.
Valkokankaiden kuvasuhteista löytyy tietoa valkokangassivulla, tuhansia valkokankaita, 100 kuvaa!
Useimpien vanhojen kotiteatterien kuva on turhan pieni, uusimmat Full HD-projektorit mahdollistavat paljon aiempaa suuremman kuvan.
Riittävän suuren kuvakoon merkitystä ei voi liiaksi korostaa, kuvakoko on tärkeimpiä tekijöitä; vieraile oikeassa elokuvateatterissa.
Lähin katseluetäisyys 1080p-kuvalle on usein noin 1,5 x kuvan korkeus, paras katseluetäisyys on ehkä noin 3 x kuvan korkeus.
300 x 169 cm valkokankaalla paras katseluetäisyys on siis ehkä 3 x 169 = 507 cm, lähin 1,5 x 169 = 253 cm. Rajoittavina tekijöinä ovat esim. pikselien tulo näkyviin läheltä katsoen, toisinaan myös projektorin valoteho.
Lisätietoja esim. Da-Lite Angles of Reflection-sarjasta, The Right-Sized Screen. 1280 x 720-resoluution projektorilla joutuu usein tyytymään hieman pienempään kuvakokoon. Kuvakokoja kannattaa testata zoomailemalla katselupaikalta; mikäli pikselit eivät näy, koko on vielä sopiva.
Hyvälaatuisen 1920x1080-paneelin projektorin kuvaa voidaan katsoa vielä lähempää, SIM2 D80:lla esim. 4 m levyinen kuva näyttää hyvältä 5 m päästä katsottuna. Käytettäessä esim. 4 m rullautuvaa kangasta normaalikorkuisessa huoneessa, kangas on käytännöllistä kiinnittää suoraan kattoon. 4:3-kuvasuhteen kuva voidaan myös projisoida laajakangaskuvaa korkeammaksi, mikäli kangas on rullautuva, eikä siinä ole mustaa ylärajaa (kotelo voi olla tällöin musta).
Oikea kuvakoko on tietysti myös makuasia; pienessä huoneessa kannattaa usein käyttää suhteessa suurempaa kangasta kuin suuressa, elokuvateatterin tunnelman luomiseksi. Suurin katseluetäisyys pitkässä ja kapeassa tilassa lienee n. 6 x kuvan korkeus.
Valkokankaiden kuvasuhteista löytyy tietoa valkokangassivulla, tuhansia valkokankaita, 100 kuvaa!
Valotehon tarve riippuu kuvakoon ohella myös hajavalon määrästä huoneessa, sekä valkokankaan hyötykertoimesta.
Valoisassa, Lifestyle-kotiteatterissa tarvitaan tehokkaampi projektori kuin pimeässä, tummapintaisessa kotiteatterihuoneessa.
Videoprojektorin valoteho ilmoitetaan ANSI lumeneissa, josta kuvan kirkkaus on helposti laskettavissa, huomioiden kankaan hyötykertoimen.
Elokuvilla SMPTE kirkkaussuositus on digitaalisella projektorilla 14 lambertia neliöjalalle (151 La/m2), filmiprojektorilla 16 lambertia (172 La/m2), kuvan keskeltä mitaten. Suositellut minimi- ja maksimikirkkaudet ovat 10 - 20 lambertia neliöjalalle (108 - 215 La/m2).
Esimerkiksi 250 x 140 cm kuvan pinta-ala on 3,5 m2, ja esim. 1000 ANSI lumenin projektori tuottaa 1,0 hyötykertoimen kankaalla (1000 : 3,5) x 1,0 = 286 lambertia neliömetrille. 300 x 169 cm kankaalla sama projektori tuottaa (1000 : 5,07) x 1,0 = 197 La/m2, tai 1,3 gainillä 256 La/m2.
Videoprojektori tuottaa kuitenkin usein valmistajan lupaamaa kirkkautta pienemmän tehon, ja elokuvilla tavanomaiset käyttötilat vielä vähemmän.
Lampun valoteho laskee myös ajan myötä.
Valoisassa, Lifestyle-kotiteatterissa tarvitaan tehokkaampi projektori kuin pimeässä, tummapintaisessa kotiteatterihuoneessa.
Videoprojektorin valoteho ilmoitetaan ANSI lumeneissa, josta kuvan kirkkaus on helposti laskettavissa, huomioiden kankaan hyötykertoimen.
Elokuvilla SMPTE kirkkaussuositus on digitaalisella projektorilla 14 lambertia neliöjalalle (151 La/m2), filmiprojektorilla 16 lambertia (172 La/m2), kuvan keskeltä mitaten. Suositellut minimi- ja maksimikirkkaudet ovat 10 - 20 lambertia neliöjalalle (108 - 215 La/m2).
Esimerkiksi 250 x 140 cm kuvan pinta-ala on 3,5 m2, ja esim. 1000 ANSI lumenin projektori tuottaa 1,0 hyötykertoimen kankaalla (1000 : 3,5) x 1,0 = 286 lambertia neliömetrille. 300 x 169 cm kankaalla sama projektori tuottaa (1000 : 5,07) x 1,0 = 197 La/m2, tai 1,3 gainillä 256 La/m2.
Videoprojektori tuottaa kuitenkin usein valmistajan lupaamaa kirkkautta pienemmän tehon, ja elokuvilla tavanomaiset käyttötilat vielä vähemmän.
Lampun valoteho laskee myös ajan myötä.
Useimmiten joko takaseinällä olevalle hyllylle, tai kattoon; takaseinä on usein huomaamattomin ja teatterimaisin asennuspaikka. Korkealle takaseinälle asennettaessa videotykki tulee yleensä kääntää ylösalaisin, ja käyttää seinäkiinnikettä.
Projektorin sijoitus on tietysti myös makuasia; pöytäasennuksella siisti kaapelointi on tosin tavallista haastavampaa.
Takaseinältä kuvan saa zoomattua mahdollisimman suureksi. Mikäli mahdollista, kuvakokoon kannattaa myös jättää ylimääräistä zoomausvaraa suurempaan suuntaan, tällöin ei-anamorfisen DVD-levyn kuvan voi helposti suurentaa täyttämään kankaan korkeuden tai leveyden, kuvasuhteesta riippuen. Tarkista myös laitteen turvaetäisyydet seinään/kattoon, nämä vaihtelevat mm. jäähdytysilman poistosuunnan mukaan.
Kotiteatteri kannattaa siis rakentaa huoneen pidempään suuntaan katseluetäisyyden, ja samalla kuvakoon maksimoimiseksi.
Projektorin sijoitus on tietysti myös makuasia; pöytäasennuksella siisti kaapelointi on tosin tavallista haastavampaa.
Takaseinältä kuvan saa zoomattua mahdollisimman suureksi. Mikäli mahdollista, kuvakokoon kannattaa myös jättää ylimääräistä zoomausvaraa suurempaan suuntaan, tällöin ei-anamorfisen DVD-levyn kuvan voi helposti suurentaa täyttämään kankaan korkeuden tai leveyden, kuvasuhteesta riippuen. Tarkista myös laitteen turvaetäisyydet seinään/kattoon, nämä vaihtelevat mm. jäähdytysilman poistosuunnan mukaan.
Kotiteatteri kannattaa siis rakentaa huoneen pidempään suuntaan katseluetäisyyden, ja samalla kuvakoon maksimoimiseksi.
Videotykin heittoetäisyys on mallikohtainen, ja tulee selvittää ennen hankintaa / kiinnitystä. Tarkista tykin esitteestä / käyttöohjeesta heittosuhde (throw ratio); tämä luku ilmaisee kuvan leveyden suhteen projektorin linssin etäisyyteen kuvasta. Esim. heittosuhde 2,0:1 tarkoittaa, että esim. 3 m levyinen kuva projisoidaan 2,0 x 3 m = 6 m päästä. Useimmissa projektoreissa on zoom-linssi, eli kuvakokoa voidaan säätää optisesti, portaattomasti tietyllä välillä. Tästä johtuen heittosuhde ilmaistaan yleensä esim. muodossa 1,5-2:1, tai vain 1,5-2. Tällöin esim. 3 m levyinen kuva voidaan projisoida vähintään 1,5 x 3 m = 4,5 m päästä, tai korkeintaan 2 x 3 m = 6 m päästä. Videotykkiin saattaa olla myös valittavissa erilaisen heittosuhteen omaavia linssejä.
Takaseinäsijoituksella tilantarvetta arvioidessasi muista huomioida myös projektorin syvyys ja etäisyys seinästä!
Takaseinäsijoituksella tilantarvetta arvioidessasi muista huomioida myös projektorin syvyys ja etäisyys seinästä!
Käytännössä kaikki, mitä televisioonkin, ja lisäksi usein tietokoneen.
Yleensä projektoreissa ei ole TV-viritintä, joten TV-kuvaa varten tarvitaan digiboksi, josta viedään pitkä kuvajohto projektorille. Kanavia vaihdetaan tällöin boksin kaukosäätimellä.
HDMI, High Definition Multimedia Interface, on laitevalmistajien laajasti tukema digitaalinen kuva- ja äänikaapeli (jopa 8 äänikanavaa).
HDMI:tä käytettäessä kuvaa ei tarvitse muuntaa esim. DVD-soittimessa analogiseksi, vaan signaali viedään digitaalisena suoraan projektoriin.
Tämä parantaa huomattavasti DLP/LCD-projektorin kuvanlaatua; ostettaessa uutta kuvalähdettä onkin tärkeää varmistaa, että laitteessa on HDMI- tai DVI-lähtö. HDMI-kaapelissa kulkevat myös uudet "HD"-ääniformaatit.
Mikäli videotykissä ei ole riittävää määrää HDMI-tuloja, signaalit voidaan viedä projektorille HDMI-signaalin vaihtimen kautta; kaukosäädettävä vaihdin on käytössä mukavin.
Uusissa AV-vahvistimissa on myös usein HDMI-signaalin jakomahdollisuus.
Katso myös alempana kohdat "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin", sekä kotiteatterin kaapelointi.
HDMI-kaapelien laatu on jo varsin hyvä, ja 10 m pituudellakin edullisetkin HDMI-kaapelit toimivat usein mainiosti. Laadukkaalla kaapelilla 15 m vetokin voi onnistua ilman vahvistinta.
Kuvaan ilmestyy vaakasuoria, valkoisia häiriöraitoja ennen kuvan katoamista, mikäli pituus on kyseiselle kaapelille liikaa (tai liitin on irtoamassa laitteesta). HDMI-kaapelia ei kannata taivuttaa jyrkälle mutkalle, käytä tarvittaessa kulmaliitintä.
Hyvin pitkissä vedoissa tulee käyttää erityistä HDMI-signaalin vahvistinta (hinta n. 70 €); vahvistimella voidaan yhdistää useita kaapeleita.
Pitkien HDMI-kaapelien toiminta kannattaa myös testata ennen asennusta, varsinkin upotettaessa kaapelit.
HDMI on taaksepäin yhteensopiva DVI-liittimen kanssa; DVI on HDMI:n edeltäjä.
HDMI:tä käytettäessä kuvaa ei tarvitse muuntaa esim. DVD-soittimessa analogiseksi, vaan signaali viedään digitaalisena suoraan projektoriin.
Tämä parantaa huomattavasti DLP/LCD-projektorin kuvanlaatua; ostettaessa uutta kuvalähdettä onkin tärkeää varmistaa, että laitteessa on HDMI- tai DVI-lähtö. HDMI-kaapelissa kulkevat myös uudet "HD"-ääniformaatit.
Mikäli videotykissä ei ole riittävää määrää HDMI-tuloja, signaalit voidaan viedä projektorille HDMI-signaalin vaihtimen kautta; kaukosäädettävä vaihdin on käytössä mukavin.
Uusissa AV-vahvistimissa on myös usein HDMI-signaalin jakomahdollisuus.
Katso myös alempana kohdat "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin", sekä kotiteatterin kaapelointi.
HDMI-kaapelien laatu on jo varsin hyvä, ja 10 m pituudellakin edullisetkin HDMI-kaapelit toimivat usein mainiosti. Laadukkaalla kaapelilla 15 m vetokin voi onnistua ilman vahvistinta.
Kuvaan ilmestyy vaakasuoria, valkoisia häiriöraitoja ennen kuvan katoamista, mikäli pituus on kyseiselle kaapelille liikaa (tai liitin on irtoamassa laitteesta). HDMI-kaapelia ei kannata taivuttaa jyrkälle mutkalle, käytä tarvittaessa kulmaliitintä.
Hyvin pitkissä vedoissa tulee käyttää erityistä HDMI-signaalin vahvistinta (hinta n. 70 €); vahvistimella voidaan yhdistää useita kaapeleita.
Pitkien HDMI-kaapelien toiminta kannattaa myös testata ennen asennusta, varsinkin upotettaessa kaapelit.
HDMI on taaksepäin yhteensopiva DVI-liittimen kanssa; DVI on HDMI:n edeltäjä.
HDTV-teräväpiirtosignaalit vaativat vähintään 1280 x 720-pikselin resoluution näyttölaitteelta (ja käytännössä digitaalisen HDMI-tulon). 1920 x 1080 pikseliä on ns. Full HD, eli "täysi" teräväpiirtoresoluutio. HDTV-signaali parantaa huomattavasti em. resoluution omaavien projektorien kuvanlaatua, jos se on hyvälaatuista, eikä siis sisällä paljon kompressiovirheitä.
Esim. parhailla Blu-ray-teräväpiirtolevyillä kuva on SIM2-projektorin kanssa henkeäsalpaavan kaunis; kuva voi olla paljon aiempaa suurempi.
Jotkut tarjolla olevat HD-signaalit ovat tosin niin runsaasti kompressoituja (lähinnä heikommat tv-signaalit, pohjoismaiset ovat usein ok), että ne saattavat käytännössä olla huonompilaatuisia kuin hyvälaatuinen, progressiivinen kaksikerros-DVD, tai SD-satelliittisignaali.
Full-HD-projektorien usein unohdettu, tärkein ominaisuus on pikselien pieni koko; myös tavallisen SD-resoluution DVD-levyillä kuva voi olla näillä hyvin suurikokoinen, koska pienit pikselit eivät näy melko läheltäkään katsoen. Skaalattaessa DVD:n standardiresoluutiosta 1920x1080:n kuvan terävyys ei parane, mutta sitä voidaan siis katsoa lähempää, eli hyvällä Full HD-tykillä voidaan usein tehdä seinänlevyinen kuva.
Monet Blu-ray-kuvalevysoittimet ovat toiminnoiltaan hyvin hitaita, jotkut uusimmat mallit (esim. Samsung) toimivat kohtuullisen ripeästi.
24 Hz:n signaalin kuvalähtö on hyvä ominaisuus Blu-ray-soittimissa; mikäli projektori tukee tätä (hyvin), saa halvimmmistakin soittimissa käytännössä virheettömän kuvan, tai ainakin signaalin, riippuen itse levyn tuotannon laadusta.. 24 Hz:n kuvalla signaalia ei käsitellä Blu-ray-soittimessa, vaan elokuva viedään sellaisenaan projektoriin. Filmit on alunperin kuvattu nopeudella 24 ruutua sekunnissa.
Blu-Ray-soittimia on jo myös saatavilla aluekoodivapaina.
Tietokoneen Blu-ray-asemaa voi usein käyttää elokuvien toistoon, mutta monilla tietokoneilla on vielä ongelmia kopiosuojauksen kanssa, jolloin tietokone antaa (aiheettomia) tekijänoikeus-varoituksia, tai kieltäytyy kokonaan toistamasta elokuvaa..
Criterion on jo myös aloittanut Blu-ray-levyjen julkaisun.
Esim. parhailla Blu-ray-teräväpiirtolevyillä kuva on SIM2-projektorin kanssa henkeäsalpaavan kaunis; kuva voi olla paljon aiempaa suurempi.
Jotkut tarjolla olevat HD-signaalit ovat tosin niin runsaasti kompressoituja (lähinnä heikommat tv-signaalit, pohjoismaiset ovat usein ok), että ne saattavat käytännössä olla huonompilaatuisia kuin hyvälaatuinen, progressiivinen kaksikerros-DVD, tai SD-satelliittisignaali.
Full-HD-projektorien usein unohdettu, tärkein ominaisuus on pikselien pieni koko; myös tavallisen SD-resoluution DVD-levyillä kuva voi olla näillä hyvin suurikokoinen, koska pienit pikselit eivät näy melko läheltäkään katsoen. Skaalattaessa DVD:n standardiresoluutiosta 1920x1080:n kuvan terävyys ei parane, mutta sitä voidaan siis katsoa lähempää, eli hyvällä Full HD-tykillä voidaan usein tehdä seinänlevyinen kuva.
Monet Blu-ray-kuvalevysoittimet ovat toiminnoiltaan hyvin hitaita, jotkut uusimmat mallit (esim. Samsung) toimivat kohtuullisen ripeästi.
24 Hz:n signaalin kuvalähtö on hyvä ominaisuus Blu-ray-soittimissa; mikäli projektori tukee tätä (hyvin), saa halvimmmistakin soittimissa käytännössä virheettömän kuvan, tai ainakin signaalin, riippuen itse levyn tuotannon laadusta.. 24 Hz:n kuvalla signaalia ei käsitellä Blu-ray-soittimessa, vaan elokuva viedään sellaisenaan projektoriin. Filmit on alunperin kuvattu nopeudella 24 ruutua sekunnissa.
Blu-Ray-soittimia on jo myös saatavilla aluekoodivapaina.
Tietokoneen Blu-ray-asemaa voi usein käyttää elokuvien toistoon, mutta monilla tietokoneilla on vielä ongelmia kopiosuojauksen kanssa, jolloin tietokone antaa (aiheettomia) tekijänoikeus-varoituksia, tai kieltäytyy kokonaan toistamasta elokuvaa..
Criterion on jo myös aloittanut Blu-ray-levyjen julkaisun.
DVD-soitinten kuvanlaatu vaihtelee nykyään yllättävänkin paljon. Halvimpien soitinten skaalaus- ja lomittelun purkuominaisuudet jättävät usein paljon toivomisen varaa. Mikäli projektorin (tai AV-vahvistimen) lomittelun purku on laadukas, edullisen DVD-soittimen ehkä tärkein ominaisuus on alkuperäisen, lomitellun 576i-PAL-signaalin lähtö HDMI-liittimestä, jolloin lomittelun purku voidaan tehdä muualla kuin (halvassa) soittimessa. Katso myös alla kohta "Mitä tarkoittaa i/p?".
Mikäli hinta ei ole esteenä, hyvästä soittimesta kannattaa maksaa yli 1.000 e; esim. kalleimmat Denonin mallit ovat perinteisesti olleet hyvälaatuisia.
Blu-ray-soittimet toistavat toki myös DVD-levyjä; DVD-kuvanlaatu ei vain yleensä ole parhaiden DVD-soitinten luokkaa.
Kielitaitoisen elokuvaharrastajan soitin tulee olla myös aluekoodivapaa; muuten laite toistaa vain eurooppalaisia, alueen 2 tai 0 (Blu-rayllä alueen B tai 0) levyjä, eli esim. amerikkalaiset levyt eivät toistuisi.
Parhaimmat DVD-soittimet ovat yleensä ns. skaalaavia laitteita, eli soittimen valikosta voidaan valita signaalin resoluutio (soitin muuntaa PAL-resoluutiosta suurempaan pikselimäärään).
Skaalaavista soittimista voidaan valita signaaliksi esim. 1080p (Full HD-tykille) tai 720p (1280x720-paneelin tykille). Mikäli skaalaus tehdään kuvalähteessä, projektorin kuvasuhteeksi tulee valita 'native' tai 'pixel to pixel', jotta tykki ei skaalaa signaalia uudelleen. Mikäli skaalaus tehdään hyvälaatuisessa projektorissa, valitaan kuvalähteen signaaliksi suomalaisilla levyillä 576i.
Paras asetus löytyy kokeilemalla; käytä skaalaukseen / lomittelun purkuun parhaan kuvanlaadun antavaa laitetta. Esim. kampausvirheitä (lyhyitä vaakasuoria häiriöviivoja liikkuvissa rajapinnoissa) näkyy helposti halvimpien DVD-soitinten kuvassa.
Tietokoneesta voidaan myös helposti rakentaa kotiteatteri-PC, "HTPC". Kuvanlaatu on hyvä, ja useimpiin DVD/Blu-ray-ohjelmiin on saatavissa netistä aluekoodivapaa päivitys. Tietokoneen näytönohjaimessa tulee olla HDMI- tai DVI-kuvalähtö, ja äänikortissa digitaalinen äänilähtö.
Hiljainen tietokone on arvatenkin sopivin kotiteatteriin, ja kaukosäädin parantaa käyttömukavuutta.
Huonoja puolia ovat asennusongelmat (tutki tarkkaan kotiteatteri-PC-ohjelmiston asetusvalikko, mikäli esim. kuvasuhde on väärä), ja tietokoneen vaatima pitkä käynnistysaika. Blu-ray-asemat tuottavat myös joskus aiheettomia kopioinninsuojausvaroituksia.
Mikäli hinta ei ole esteenä, hyvästä soittimesta kannattaa maksaa yli 1.000 e; esim. kalleimmat Denonin mallit ovat perinteisesti olleet hyvälaatuisia.
Blu-ray-soittimet toistavat toki myös DVD-levyjä; DVD-kuvanlaatu ei vain yleensä ole parhaiden DVD-soitinten luokkaa.
Kielitaitoisen elokuvaharrastajan soitin tulee olla myös aluekoodivapaa; muuten laite toistaa vain eurooppalaisia, alueen 2 tai 0 (Blu-rayllä alueen B tai 0) levyjä, eli esim. amerikkalaiset levyt eivät toistuisi.
Parhaimmat DVD-soittimet ovat yleensä ns. skaalaavia laitteita, eli soittimen valikosta voidaan valita signaalin resoluutio (soitin muuntaa PAL-resoluutiosta suurempaan pikselimäärään).
Skaalaavista soittimista voidaan valita signaaliksi esim. 1080p (Full HD-tykille) tai 720p (1280x720-paneelin tykille). Mikäli skaalaus tehdään kuvalähteessä, projektorin kuvasuhteeksi tulee valita 'native' tai 'pixel to pixel', jotta tykki ei skaalaa signaalia uudelleen. Mikäli skaalaus tehdään hyvälaatuisessa projektorissa, valitaan kuvalähteen signaaliksi suomalaisilla levyillä 576i.
Paras asetus löytyy kokeilemalla; käytä skaalaukseen / lomittelun purkuun parhaan kuvanlaadun antavaa laitetta. Esim. kampausvirheitä (lyhyitä vaakasuoria häiriöviivoja liikkuvissa rajapinnoissa) näkyy helposti halvimpien DVD-soitinten kuvassa.
Tietokoneesta voidaan myös helposti rakentaa kotiteatteri-PC, "HTPC". Kuvanlaatu on hyvä, ja useimpiin DVD/Blu-ray-ohjelmiin on saatavissa netistä aluekoodivapaa päivitys. Tietokoneen näytönohjaimessa tulee olla HDMI- tai DVI-kuvalähtö, ja äänikortissa digitaalinen äänilähtö.
Hiljainen tietokone on arvatenkin sopivin kotiteatteriin, ja kaukosäädin parantaa käyttömukavuutta.
Huonoja puolia ovat asennusongelmat (tutki tarkkaan kotiteatteri-PC-ohjelmiston asetusvalikko, mikäli esim. kuvasuhde on väärä), ja tietokoneen vaatima pitkä käynnistysaika. Blu-ray-asemat tuottavat myös joskus aiheettomia kopioinninsuojausvaroituksia.
Satelliittiviritin voidaan kytkeä videotykkiin muiden kuvalähteiden tapaan.
Kätevimmin kanavien katselu onnistuu usean mikroaaltopään peilillä; kunhan satelliittiviritin tukee Diseqc-kytkintä, antennia kääntämättä voi helposti seurata yli 2000 ilmaista tv-kanavaa mm. Astra- ja Hotbird-satelliiteista.
Astra-satelliitista löytyy mm. RTL Television, josta voi seurata suoria formula 1-lähetyksiä ilmaiseksi.
Astrasta näkyviä ilmaisia HD-teräväpiirtokanavia ovat mm. Arte HD, Das Erste HD (ARD HD), ja ZDF HD (kaikki 11.361,75H), sekä Eins Festival HD, 12.421,5H (Astra 1H, 19,2 astetta itään).
Satelliitti-tv-kanavista löytyy ajantasaista tietoa esim. sivustolta Kingofsat; katso myös suoraan ilmaiset, salaamattomat HD-kanavat.
Satelliittiantenni vaatii toimiakseen melko esteettömän näkyvyyden etelän suuntaan; Diseqc-kytkintä käytettäessä peilille riittää yksi kaapeli.
Canal+:n HD-kanavat toimivat vain ohjelmantarjoajan omilla virittimillä, jolloin salauksenpurkukortti on liitetty yhteen vastaanottimeen (HD Sport on näkynyt jo pitkään vanhojen asiakkaiden omillakin virittimillä, mutta ei toimine uusien asiakkaiden vanhaan virittimeen kytkettävällä CAM:lla).
Canal+:n HD-virittimillä ei ole myöskään mahdollista katsoa muita kuin Canal Digital-paketin kanavia tai satelliitteja (Diseqc-kytkimen ohjaus on poistettu käyttösoftasta, toisin kuin Canal Digitalin sivulta ladattavassa manuaalissa on virheellisesti mainittu), joten käytännössä se ei ole hyvä valinta ainoaksi satelliittivirittimeksi.
Mahdollinen Canal+:n viritin kytketään siis viritinketjun viimeiseksi laitteeksi, koska siinä ei ole edes satelliittiantennisignaalin läpivientiä (Diseqc-kytkin ja signaalin läpivienti löytynevät lähes kaikista laatuvirittimistä).
Kätevimmin kanavien katselu onnistuu usean mikroaaltopään peilillä; kunhan satelliittiviritin tukee Diseqc-kytkintä, antennia kääntämättä voi helposti seurata yli 2000 ilmaista tv-kanavaa mm. Astra- ja Hotbird-satelliiteista.
Astra-satelliitista löytyy mm. RTL Television, josta voi seurata suoria formula 1-lähetyksiä ilmaiseksi.
Astrasta näkyviä ilmaisia HD-teräväpiirtokanavia ovat mm. Arte HD, Das Erste HD (ARD HD), ja ZDF HD (kaikki 11.361,75H), sekä Eins Festival HD, 12.421,5H (Astra 1H, 19,2 astetta itään).
Satelliitti-tv-kanavista löytyy ajantasaista tietoa esim. sivustolta Kingofsat; katso myös suoraan ilmaiset, salaamattomat HD-kanavat.
Satelliittiantenni vaatii toimiakseen melko esteettömän näkyvyyden etelän suuntaan; Diseqc-kytkintä käytettäessä peilille riittää yksi kaapeli.
Canal+:n HD-kanavat toimivat vain ohjelmantarjoajan omilla virittimillä, jolloin salauksenpurkukortti on liitetty yhteen vastaanottimeen (HD Sport on näkynyt jo pitkään vanhojen asiakkaiden omillakin virittimillä, mutta ei toimine uusien asiakkaiden vanhaan virittimeen kytkettävällä CAM:lla).
Canal+:n HD-virittimillä ei ole myöskään mahdollista katsoa muita kuin Canal Digital-paketin kanavia tai satelliitteja (Diseqc-kytkimen ohjaus on poistettu käyttösoftasta, toisin kuin Canal Digitalin sivulta ladattavassa manuaalissa on virheellisesti mainittu), joten käytännössä se ei ole hyvä valinta ainoaksi satelliittivirittimeksi.
Mahdollinen Canal+:n viritin kytketään siis viritinketjun viimeiseksi laitteeksi, koska siinä ei ole edes satelliittiantennisignaalin läpivientiä (Diseqc-kytkin ja signaalin läpivienti löytynevät lähes kaikista laatuvirittimistä).
Kotiteatteri: Usein kysyttyjä kysymyksiä
Olemme koonneet tälle sivulle vastauksia kysymyksiin aiheista kotiteatterin käyttö, asennus, ja rakentaminen.
Opastamme mielellämme kotiteatteriasioissa, soita p. 02 538 7703, tai avaa sähköpostilomake tästä.
Toimitamme tuotteet kotiteatteriin.
miksi kotiteatteri - minkä kokoinen valkokangas kotiteatteriin - minne projektori sijoitetaan - mikä on projektorin etäisyys valkokankaasta - mitä laitteita voin liittää projektoriin - miten TV-kuva saadaan projektoriin - mikä on HDMI-tulo, DVI, - HDTV / teräväpiirtokuva - millainen DVD-soitin kotiteatteriin - satelliitti-TV - valon määrä huoneessa, mustan taso - miten tunnistan hyvälaatuisen DVD-levyn - skaalain / juovatuplain - mitä tarkoittaa kiinteä / dynaaminen iiris - kotiteatterin kaapelointi / miten kuva viedään videotykille - mistä kotiteatterin ääni, miksei ääni kuulu - heikentääkö pitkä kaapeli kuvanlaatua - minne kaapelit - mitä tarkoittaa i / p-kuva, 1080p, 720p, 576i
kotiteatterin rakentaminen: seinien väri - kotiteatterihuoneen koko / mitat - mistä istuimet kotiteatteriin - huomaamaton asennus olohuoneeseen - kuvan rajaus - pimennysverhot - akustointilevyt - kuvia kotiteattereista - kotiteatterin rakentaminen edullisesti
lampun / kesto / hinta, tehon säätö - oikean kuvasuhteen valinta - projektorin puhdistus - kattokiinnike - miten puhdistan valkokankaan
Olemme koonneet tälle sivulle vastauksia kysymyksiin aiheista kotiteatterin käyttö, asennus, ja rakentaminen.
Opastamme mielellämme kotiteatteriasioissa, soita p. 02 538 7703, tai avaa sähköpostilomake tästä.
Toimitamme tuotteet kotiteatteriin.
miksi kotiteatteri - minkä kokoinen valkokangas kotiteatteriin - minne projektori sijoitetaan - mikä on projektorin etäisyys valkokankaasta - mitä laitteita voin liittää projektoriin - miten TV-kuva saadaan projektoriin - mikä on HDMI-tulo, DVI, - HDTV / teräväpiirtokuva - millainen DVD-soitin kotiteatteriin - satelliitti-TV - valon määrä huoneessa, mustan taso - miten tunnistan hyvälaatuisen DVD-levyn - skaalain / juovatuplain - mitä tarkoittaa kiinteä / dynaaminen iiris - kotiteatterin kaapelointi / miten kuva viedään videotykille - mistä kotiteatterin ääni, miksei ääni kuulu - heikentääkö pitkä kaapeli kuvanlaatua - minne kaapelit - mitä tarkoittaa i / p-kuva, 1080p, 720p, 576i
kotiteatterin rakentaminen: seinien väri - kotiteatterihuoneen koko / mitat - mistä istuimet kotiteatteriin - huomaamaton asennus olohuoneeseen - kuvan rajaus - pimennysverhot - akustointilevyt - kuvia kotiteattereista - kotiteatterin rakentaminen edullisesti
lampun / kesto / hinta, tehon säätö - oikean kuvasuhteen valinta - projektorin puhdistus - kattokiinnike - miten puhdistan valkokankaan
Copyright Cinema Trading 1997-2010
Vaaleat seinät heijastavat huoneeseen tulevan, ja myös itse projektorin tuottaman valon kankaalle, mikä heikentää mustan tasoa. Erillisen teatterihuoneen voi sisustaa tummilla teatterisävyillä; olohuoneessa voi halutessaan suosia vaaleahkoja (mutta ei täysin valkoisia) sävyjä.
Täysin valkeaan huoneeseenkin voi toki asentaa kotiteatterin.
Seinien väri vaikuttaa hieman myös kuvan väriin (esim. punaiset seinät heijastavat punaista hajavaloa kankaalle), mutta kotikäytössä tästä ei yleensä kannata murehtia, vaan pikemminkin keskittyä teatterin ulkonäköön.
Värikriittisessä, ammattimaisessa videoeditointikäytössä huoneen seinissä on parasta käyttää harmaan sävyjä, ja projektori tulee kalibroida usein fotospektrometrillä tietokonenäyttöjen tapaan.
Täysin valkeaan huoneeseenkin voi toki asentaa kotiteatterin.
Seinien väri vaikuttaa hieman myös kuvan väriin (esim. punaiset seinät heijastavat punaista hajavaloa kankaalle), mutta kotikäytössä tästä ei yleensä kannata murehtia, vaan pikemminkin keskittyä teatterin ulkonäköön.
Värikriittisessä, ammattimaisessa videoeditointikäytössä huoneen seinissä on parasta käyttää harmaan sävyjä, ja projektori tulee kalibroida usein fotospektrometrillä tietokonenäyttöjen tapaan.
Suurempi on parempi. Melko edullisillakin kotiteatteriprojektoreilla saa usein helposti 4-5 metrin levyisen kuvan pimennetyssä, tummaseinäisessä huoneessa, ja mikäli hinta ei ole esteenä, voidaan mennä kaupallisten elokuvateatterien kokoihin saakka. Uudisrakennuksissa kokoa voi siis kasvattaa budjetin rajoissa. Huoneen pituus olisi hyvä olla vähintään 1,5x leveys, mielellään enemmänkin, jotta valkokankaan viereen jää tilaa sivukaiuttimille, ja katseluetäisyys saadaan riittäväksi. Kotiteatterin suunnittelu kannattaa aloittaa vierailemalla oikeassa teatterissa.
Suomessa teatteri rakennetaan kuitenkin useimmiten olohuoneeseen, jolloin se kannattaa asentaa huoneen pidempään suuntaan katseluetäisyyden / kuvakoon maksimoimiseksi, katso yllä kohta "Minkä kokoinen kangas kotiteatteriin".
Huoneen korkeuden pitää riittää myös kankaan alle sijoitettavalle keskikanavan kaiuttimelle, mikäli kaiuttimia ei sijoiteta kankaan taakse.
Valkokankaan korkeuden laskeminen:
16:9-kankaan korkeus on 0,5625 x kuvan leveys, esim. 3,5 m levyinen 16:9-kangas on 1,97 m korkea. Kuvasuhde voi toki olla muukin, enemmän sivullamme valkokankaat.
Suomessa teatteri rakennetaan kuitenkin useimmiten olohuoneeseen, jolloin se kannattaa asentaa huoneen pidempään suuntaan katseluetäisyyden / kuvakoon maksimoimiseksi, katso yllä kohta "Minkä kokoinen kangas kotiteatteriin".
Huoneen korkeuden pitää riittää myös kankaan alle sijoitettavalle keskikanavan kaiuttimelle, mikäli kaiuttimia ei sijoiteta kankaan taakse.
Valkokankaan korkeuden laskeminen:
16:9-kankaan korkeus on 0,5625 x kuvan leveys, esim. 3,5 m levyinen 16:9-kangas on 1,97 m korkea. Kuvasuhde voi toki olla muukin, enemmän sivullamme valkokankaat.
Toimitamme myös laadukkaat istuimet kotiteatteriin, katso sivumme kotiteatterituolit. Tavallisista tuoleista esim. Isku on myynyt varsin hyvää tuolia nimellä Natuzzi Poltrona, mustalla verhoilulla käyttökelpoinen istuin. 81 cm:n leveys on varsin sopiva, mutta 105 cm:n korkeus on liikaa eturiviin.
Kotiteatteri-istuimia ja -rekvisiittaa löytyy myös googlaamalla home cinema seating.
Kotiteatteri-istuimia ja -rekvisiittaa löytyy myös googlaamalla home cinema seating.
Mikäli sinänsä tyylikkään valkokankaan haluaa asentaa huomaamattomasti, kangas voidaan piilottaa. Tarjoamme runsasta valikoimaa kattoon upotettavia moottorikankaita, joilla kangas laskeutuu automaattiluukusta, tai kapeasta raosta.
Itse teettämämme kangas on tässäkin edullisin vaihtoehto. Tee se itse-rakentajan kannattaa tehdä kankaan kohdalle irroitettava kattolevy, jotta kangasta voidaan tarvittaessa huoltaa; laatukankaissa on toki hyvin harvoin huoltotarvetta.
Da-Lite Ascender Electrol voidaan taas upottaa laitehyllyyn tai lattiaan, ORAY Pantoscreen on edullisempi vaihtoehto.
Seinän tai katon pintaan asennettava kangas voidaan piilottaa esim. kankaan rullan peittävällä L-muotoisella levynpalalla, joka maalataan tai tapetoidaan seinän väriin.
Screen Research Reference X-Mask-valkokankaaseen saa lisävarusteena moottorilla liikkuvan, kankaan pinnan peittävän grafiikkateoksen, kangas näyttää suljettuna taululta.
Kuvaseinän voi myös maalata täyshimmeällä, valkoisella maalilla, jolloin kangasta ei tarvita ollenkaan, kankaalla kuva on tosin yleensä rauhallisemman näköinen. Jotkut kankaan kotelot ovat myös tilattavissa aidolla puuviilulla päällystettynä.
Projektori (löytyy hyvin kauniitakin, katso kuvia SIM2 C3X 1080 ja HT380) voidaan asentaa takaseinän pienelle hyllylle, tai sopivan kaapin päälle.
Projektorin hyllysijoitus vaatii yleensä linssinsiirto-ominaisuuden, eli kuvan optisen siirron, joka usein puuttuu halvimmista malleista.
Mikäli naapurihuonetta voidaan käyttää hyväksi, kuva voidaan myös projisoida seinässä olevan reiän läpi.
Projektori voi myös laskeutua välikatosta hissillä; sivullamme projektorihissi, hinnat alkaen 975 e seinäkytkimellä, kaukosäätimellä 1.361 e.
Kotiteatterikaiuttimet voidaan myös upottaa seinään, mutta useimmiten käytetään huoneen puolelle tulevia, pienikokoisia kaiuttimia. Hyvin pienet kaiuttimet tarvitsevat yleensä tuekseen erillisen matalaäänikaiuttimen, subwooferin, joka voidaan sijoittaa kohtuullisen vapaasti.
Kaiuttimet voidaan sijoittaa myös valkokankaan taakse, tämä vaatii ääntä läpäisevän valkokankaan.
Kaiutinkaapelit voidaan asentaa listojen tai koteloiden sisään; "langattomat" kaiuttimet vaativat myös yhden langan, virtakaapelin.
Itse teettämämme kangas on tässäkin edullisin vaihtoehto. Tee se itse-rakentajan kannattaa tehdä kankaan kohdalle irroitettava kattolevy, jotta kangasta voidaan tarvittaessa huoltaa; laatukankaissa on toki hyvin harvoin huoltotarvetta.
Da-Lite Ascender Electrol voidaan taas upottaa laitehyllyyn tai lattiaan, ORAY Pantoscreen on edullisempi vaihtoehto.
Seinän tai katon pintaan asennettava kangas voidaan piilottaa esim. kankaan rullan peittävällä L-muotoisella levynpalalla, joka maalataan tai tapetoidaan seinän väriin.
Screen Research Reference X-Mask-valkokankaaseen saa lisävarusteena moottorilla liikkuvan, kankaan pinnan peittävän grafiikkateoksen, kangas näyttää suljettuna taululta.
Kuvaseinän voi myös maalata täyshimmeällä, valkoisella maalilla, jolloin kangasta ei tarvita ollenkaan, kankaalla kuva on tosin yleensä rauhallisemman näköinen. Jotkut kankaan kotelot ovat myös tilattavissa aidolla puuviilulla päällystettynä.
Projektori (löytyy hyvin kauniitakin, katso kuvia SIM2 C3X 1080 ja HT380) voidaan asentaa takaseinän pienelle hyllylle, tai sopivan kaapin päälle.
Projektorin hyllysijoitus vaatii yleensä linssinsiirto-ominaisuuden, eli kuvan optisen siirron, joka usein puuttuu halvimmista malleista.
Mikäli naapurihuonetta voidaan käyttää hyväksi, kuva voidaan myös projisoida seinässä olevan reiän läpi.
Projektori voi myös laskeutua välikatosta hissillä; sivullamme projektorihissi, hinnat alkaen 975 e seinäkytkimellä, kaukosäätimellä 1.361 e.
Kotiteatterikaiuttimet voidaan myös upottaa seinään, mutta useimmiten käytetään huoneen puolelle tulevia, pienikokoisia kaiuttimia. Hyvin pienet kaiuttimet tarvitsevat yleensä tuekseen erillisen matalaäänikaiuttimen, subwooferin, joka voidaan sijoittaa kohtuullisen vapaasti.
Kaiuttimet voidaan sijoittaa myös valkokankaan taakse, tämä vaatii ääntä läpäisevän valkokankaan.
Kaiutinkaapelit voidaan asentaa listojen tai koteloiden sisään; "langattomat" kaiuttimet vaativat myös yhden langan, virtakaapelin.
Mikäli valkokankaassa ei ole mustia rajoja, voi sen rajata esim. kangasesiripuilla; tämä parantaa kontrastia muuhun seinään, sekä antaa teatterimaisen vaikutelman.
Uusien DLP/LCD-projektorien valoteho on kuitenkin niin paljon vanhoja CRT-projektroreita suurempi, että mustia rajoja ei välttämättä tarvita, kontrasti muuhun huoneeseen on muutenkin usein riittävän suuri. Muilla kuin CRT-projektoreilla, mustan illuusio saattaa itse asiassa olla parempi, kun kuvan vieressä ei ole mattamustaa rajaa. Elokuvia on myös monissa eri kuvasuhteissa, ja kokovalkoisella kankaalla filmin kuva-ala on kokonaan näkyvissä.
Liikkuvilla, moottoroiduilla maskeilla varustetut valkokankaat ovat hyvin näyttäviä, ja vaihtavat kuvasuhdetta tarpeen mukaan, elokuvateatterin valkokankaiden tapaan. Maskivalkokankaat tarjoavat viihdettä koko rahalla myös ilman kuvaa.
Uusien DLP/LCD-projektorien valoteho on kuitenkin niin paljon vanhoja CRT-projektroreita suurempi, että mustia rajoja ei välttämättä tarvita, kontrasti muuhun huoneeseen on muutenkin usein riittävän suuri. Muilla kuin CRT-projektoreilla, mustan illuusio saattaa itse asiassa olla parempi, kun kuvan vieressä ei ole mattamustaa rajaa. Elokuvia on myös monissa eri kuvasuhteissa, ja kokovalkoisella kankaalla filmin kuva-ala on kokonaan näkyvissä.
Liikkuvilla, moottoroiduilla maskeilla varustetut valkokankaat ovat hyvin näyttäviä, ja vaihtavat kuvasuhdetta tarpeen mukaan, elokuvateatterin valkokankaiden tapaan. Maskivalkokankaat tarjoavat viihdettä koko rahalla myös ilman kuvaa.
Moottoroidut pimennysverhot ovat käytön kannalta mukavimpia, toimitamme myös pimennysverhoja, joita voidaan ohjata yhdessä valkokankaan kanssa, monikanavaisella kaukosäätimellä. Jousikäyttöiset verhot ovat edullinen vaihtoehto.
Mikäli pieniä ikkunoita on paljon lähekkäin, yksi suuri verho on helpoin ratkaisu.
Verhon tulee olla selvästi ikkunaa suurempi, jotta valoa ei pääse vuotamaan reunoista; paras lopputulos saadaan ympäröimällä ikkuna L-listoilla, joissa kangas kulkee. Listan tulee olla sitä leveämpi, mitä loivemmasta kulmasta verhoa katsellaan, ja listan sisäosan voi maalata mustaksi valoheijastusten vähentämiseksi. Verhon tulee mahtua kulkemaan kanaalissa vapaasti, paikalleen kiilautunut moottoriverho voi rypistyä.
Pimennysverhoja saa lähes kaiken värisinä.
Pimentävät sälekaihtimet on varustettu lomittaisilla rei'illä, jolloin valovuoto vähenee; paras pimennys saadaan pimennysrullaverhoilla.
Suuren oviaukon pimentäminen onnistuu esim. hieman lattiaa laahaavalla samettiverholla.
Moottoroidut esiriput / verhokisko: Haluttaessa näyttävää, teatterimaista verhoa kotiteatteriin, moottoroitu esirippu on näyttävä ratkaisu.
Moottoroitu verhokisko voidaan teettää haluttuun pituuteen, yhden kiskon pituus on valittavissa välillä 1-12 m.
Moottoriverho voi liikkua joko keskeltä sivuille, tai koko verho oikealle tai vasemmalle.
Verhoja voidaan siirtää myös käsin mekanismia vahingoittamatta, ja verhot voivat liikkua myös kulman ohi. Verhon maksimipaino 25 tai 50 kg. Voimme teettää paketin sopivista osista, esim. langaton kauko-ohjain voidaan haluttaessa yhdistää valkokankaan ohjaimeen.
Hinnat alkaen n. 700 euroa sis. alv, myös keskeltä sivuille liikkuen.
Mikäli pieniä ikkunoita on paljon lähekkäin, yksi suuri verho on helpoin ratkaisu.
Verhon tulee olla selvästi ikkunaa suurempi, jotta valoa ei pääse vuotamaan reunoista; paras lopputulos saadaan ympäröimällä ikkuna L-listoilla, joissa kangas kulkee. Listan tulee olla sitä leveämpi, mitä loivemmasta kulmasta verhoa katsellaan, ja listan sisäosan voi maalata mustaksi valoheijastusten vähentämiseksi. Verhon tulee mahtua kulkemaan kanaalissa vapaasti, paikalleen kiilautunut moottoriverho voi rypistyä.
Pimennysverhoja saa lähes kaiken värisinä.
Pimentävät sälekaihtimet on varustettu lomittaisilla rei'illä, jolloin valovuoto vähenee; paras pimennys saadaan pimennysrullaverhoilla.
Suuren oviaukon pimentäminen onnistuu esim. hieman lattiaa laahaavalla samettiverholla.
Moottoroidut esiriput / verhokisko: Haluttaessa näyttävää, teatterimaista verhoa kotiteatteriin, moottoroitu esirippu on näyttävä ratkaisu.
Moottoroitu verhokisko voidaan teettää haluttuun pituuteen, yhden kiskon pituus on valittavissa välillä 1-12 m.
Moottoriverho voi liikkua joko keskeltä sivuille, tai koko verho oikealle tai vasemmalle.
Verhoja voidaan siirtää myös käsin mekanismia vahingoittamatta, ja verhot voivat liikkua myös kulman ohi. Verhon maksimipaino 25 tai 50 kg. Voimme teettää paketin sopivista osista, esim. langaton kauko-ohjain voidaan haluttaessa yhdistää valkokankaan ohjaimeen.
Hinnat alkaen n. 700 euroa sis. alv, myös keskeltä sivuille liikkuen.
Rakennettaessa kotiteatteri voimakkaasti kaikuvaan, esim. betonipintaiseen tilaan, huoneen jälkikaiunta-aikaa voidaan lyhentää käyttämällä ääntä vaimentavia, pehmeitä materiaaleja.
Vaimennus on sitä tehokkaampi, mitä enemmän pehmeitä materiaaleja huoneessa on, ja ulottuu sitä matalimmille taajuuksille, mitä paksumpia nämä materiaalit ovat.
Mikäli matoilla, sohvilla, tms. huonekaluilla ei saada toivottua tulosta, akustiikkalevyt ovat tehokas äänenvaimentaja. Akustiikkalevyjä voidaan usein kiinnittää helposti kattoon (tai alaslaskettuun välikattoon), ja myös seinään asennettavia levyjä on saatavilla esim. Parocilta.
Vaimennus on sitä tehokkaampi, mitä enemmän pehmeitä materiaaleja huoneessa on, ja ulottuu sitä matalimmille taajuuksille, mitä paksumpia nämä materiaalit ovat.
Mikäli matoilla, sohvilla, tms. huonekaluilla ei saada toivottua tulosta, akustiikkalevyt ovat tehokas äänenvaimentaja. Akustiikkalevyjä voidaan usein kiinnittää helposti kattoon (tai alaslaskettuun välikattoon), ja myös seinään asennettavia levyjä on saatavilla esim. Parocilta.
Erillisen kotiteatterihuoneen sisustuksessa vain budjetti rajoittaa mielikuvituksen lentoa, tässä inspiraationa linkitettyjä kotiteatteri-kuvia. Monissa vanhoissa custom-teattereissa kuvakoko on vielä CRT-projektorien valtakauden perintönä huoneen kokoon nähden turhan pieni, mutta tässä Smx-teatterissa seinän leveys on hyödynnetty varsin hyvin, ja valaistus on kaunis. Enemmän upeita kuvia sivullamme SmX kotiteatteri, sekä myös sivullamme kotiteatterituolit. Sivullamme valkokankaat on n. 100 kuvaa valkokankaista ja pintamateriaaleista.
Cinema de la Mer työllistää puusepän mukavasti, Pro Digital Cinema edustaa hieman maanläheisempää tyyliä. Teatteri-istuimien ohella voi suosia myös tavanomaisempia laiskanlinnoja, joiden viereen mahtuu pieni pöytä kaukoidän luksus-teatterien tapaan.
Fortress of Solitude on tyyliltään modernimpi, ja Robinson-tyyli voidaan toteuttaa pienemmällä budjetilla.
Cinema de la Mer työllistää puusepän mukavasti, Pro Digital Cinema edustaa hieman maanläheisempää tyyliä. Teatteri-istuimien ohella voi suosia myös tavanomaisempia laiskanlinnoja, joiden viereen mahtuu pieni pöytä kaukoidän luksus-teatterien tapaan.
Fortress of Solitude on tyyliltään modernimpi, ja Robinson-tyyli voidaan toteuttaa pienemmällä budjetilla.
Toisin kuin edellisen kappaleen kuvista voisi päätellä, kotiteatterin rakennus voidaan haluttaessa toteuttaa myös varsin kohtuulliseen hintaan.
Projektorin voi ostaa käytettynä, varsinkin DLP-projektorien peilikennojen kuvanlaatu pysyy pitkään hyvänä (LCD-projektorin kennot muuttavat väriään / haalistuvat ajan myötä), ja valkokankaan voi rakentaa itse irtokankaasta; toimitamme kymmeniä erilaisia. Uuden Full HD projektorin saa edullisimmillaan alle tuhannella eurolla, ja käytetyn 720p-projektorin pikkurahalla.
Blu-ray-soitinta varten ei tarvitse välttämättä ostaa uutta kotiteatterivahvistinta, Blu-ray-levyt toimivat hyvin myös vanhoilla vahvistimilla, joissa on "vanha" Dolby Digital-ääni, uudet "HD"-ääniformaatit eivät ole levyillä ainoina vaihtoehtoina. Mikäli äänenlaatuun haluaa panostaa, kaiuttimien vaikutus äänenlaatuun on vahvistinta suurempi.
Uudet ääniraidat ovat myös useimmiten käytössä kaupallisilla viihde-elokuvilla, hyvin monissa laatuelokuvissa on mono-ääni.
Hyvälaatuinen valkokangas on yleensä projektoria pitkäikäisempi hankinta, pienellä budjetilla laadukas valkokangas on usein hyvä sijoitus.
Imaging Science Foundation-sertifikoitu Screen Research-valkokangas palvelee pitkään - kunhan valkokangas on riittävän suuri!
Projektorin voi ostaa käytettynä, varsinkin DLP-projektorien peilikennojen kuvanlaatu pysyy pitkään hyvänä (LCD-projektorin kennot muuttavat väriään / haalistuvat ajan myötä), ja valkokankaan voi rakentaa itse irtokankaasta; toimitamme kymmeniä erilaisia. Uuden Full HD projektorin saa edullisimmillaan alle tuhannella eurolla, ja käytetyn 720p-projektorin pikkurahalla.
Blu-ray-soitinta varten ei tarvitse välttämättä ostaa uutta kotiteatterivahvistinta, Blu-ray-levyt toimivat hyvin myös vanhoilla vahvistimilla, joissa on "vanha" Dolby Digital-ääni, uudet "HD"-ääniformaatit eivät ole levyillä ainoina vaihtoehtoina. Mikäli äänenlaatuun haluaa panostaa, kaiuttimien vaikutus äänenlaatuun on vahvistinta suurempi.
Uudet ääniraidat ovat myös useimmiten käytössä kaupallisilla viihde-elokuvilla, hyvin monissa laatuelokuvissa on mono-ääni.
Hyvälaatuinen valkokangas on yleensä projektoria pitkäikäisempi hankinta, pienellä budjetilla laadukas valkokangas on usein hyvä sijoitus.
Imaging Science Foundation-sertifikoitu Screen Research-valkokangas palvelee pitkään - kunhan valkokangas on riittävän suuri!
Kaareva valkokangas parantaa usein kuvan kolmiulotteisuuden vaikutelmaa, ja on näyttävä elokuvakäytössä, mikä on tietysti myös makuasia. Kaarevalla pinnalla kuva madaltuu hieman reunoista ilman kulmien muodon korjausta. Mikäli kaarevuus on kohtuullinen, geometrian virhe on melko vähäinen, eikä kuvan kulmien muodon säätöä välttämättä tarvita. Kuva myös kaventuu hieman.
Kuvan geometrian ja fokusoinnin voi ennustaa helposti teippaamalla paperinpala tuolinselkään, ja mittaamalla reunan siirto tuotaessa paperia kohti projektoria. 3 m kuvalla, 5 - 15 cm kaarevuudella, pitkällä heittosuhteella kuva madaltuu ylä- ja alareunasta usein n. 1 - 2 cm.
Pieni geometrian virhe on usein huomaamaton elävällä kuvalla, mikäli kuva projisoidaan kankaan keskellä hieman mustan kehyksen päälle.
Suuren hyötykertoimen pinnalla kaareva kangas parantaa myös kirkkauden tasaisuutta, samalla paras katselualue siis laajentuu.
Screen Research Classic 2 TheaterCurve on kohtuuhintainen kaareva kangas, varsinkin huomioiden Imaging Science Foundation-hyväksytyt kangaspinnat. SmX PROCURV on kalliimpi vaihtoehto, molemmat saa myös moottoroiduilla maskeilla.
Kaarevan valkokankaan rakentaminen onnistuu myös tee se itse-menetelmällä, toimitamme Harkness valkokankaat myös valmiin purjerenkain, joilla pinta voidaan kiristää parhaiten. Harkness-naru on paras vaihtoehto kiristykseen, jouset ja kumilenkit saattavat löystyä vanhemmiten.
Runkona voi toimia esim. kaksi metallityöliikkeessä teetettyä, saman kaarevuuden omaavaa vaakaputkea (muista pyytää myös seinäkiinnikkeet), joihin kangas kiristetään; joko suoraan naruilla, tällöin reunat peitetään esim. sametilla, tai pinta vedetään putken yli, ja narut kiinnitetään toiseen rakenteeseen. Pystyputket ovat suorat.
Kaarevaksi sahatut levynpalat saattavat myös toimia vaakatukina, narujen kiinnitys on tällöin esim. levyn reikiin.
Kaareva kangas, kuten muutkin purjerengaskankaat, kiristetään lähinnä pystysuunnassa, vaakakiristys pyrkii vetämään kaarevuuden suoraksi.
Tomitamme kaarevat kankaat myös ääntä läpäisevänä ja harmaana.
Kuvan geometrian ja fokusoinnin voi ennustaa helposti teippaamalla paperinpala tuolinselkään, ja mittaamalla reunan siirto tuotaessa paperia kohti projektoria. 3 m kuvalla, 5 - 15 cm kaarevuudella, pitkällä heittosuhteella kuva madaltuu ylä- ja alareunasta usein n. 1 - 2 cm.
Pieni geometrian virhe on usein huomaamaton elävällä kuvalla, mikäli kuva projisoidaan kankaan keskellä hieman mustan kehyksen päälle.
Suuren hyötykertoimen pinnalla kaareva kangas parantaa myös kirkkauden tasaisuutta, samalla paras katselualue siis laajentuu.
Screen Research Classic 2 TheaterCurve on kohtuuhintainen kaareva kangas, varsinkin huomioiden Imaging Science Foundation-hyväksytyt kangaspinnat. SmX PROCURV on kalliimpi vaihtoehto, molemmat saa myös moottoroiduilla maskeilla.
Kaarevan valkokankaan rakentaminen onnistuu myös tee se itse-menetelmällä, toimitamme Harkness valkokankaat myös valmiin purjerenkain, joilla pinta voidaan kiristää parhaiten. Harkness-naru on paras vaihtoehto kiristykseen, jouset ja kumilenkit saattavat löystyä vanhemmiten.
Runkona voi toimia esim. kaksi metallityöliikkeessä teetettyä, saman kaarevuuden omaavaa vaakaputkea (muista pyytää myös seinäkiinnikkeet), joihin kangas kiristetään; joko suoraan naruilla, tällöin reunat peitetään esim. sametilla, tai pinta vedetään putken yli, ja narut kiinnitetään toiseen rakenteeseen. Pystyputket ovat suorat.
Kaarevaksi sahatut levynpalat saattavat myös toimia vaakatukina, narujen kiinnitys on tällöin esim. levyn reikiin.
Kaareva kangas, kuten muutkin purjerengaskankaat, kiristetään lähinnä pystysuunnassa, vaakakiristys pyrkii vetämään kaarevuuden suoraksi.
Tomitamme kaarevat kankaat myös ääntä läpäisevänä ja harmaana.
Keskivertoprojektorin, LCD / DLP, lamppu kestää ihanneoloissa ehkä 1500 - 2000 h, pitkäikäisimmät lamput jopa 4000 - 6000 h, SIM2 projektorin ennätys on yli 8000 h; lamppujen kestoikä vaihtelee myös yksilöittäin. Hyvin suuritehoiset lamput ovat yleensä keskimääräistä lyhytikäisempiä.
Mikäli laitteessa on lampun tehonsäätö, voi tehoa pudottamalla lisätä lampun käyttöikää, valotehon salliessa.
Lampun tehon vähennys parantaa myös mustan tasoa, joten lamppua ei kannata turhaan käyttää täysillä. Pimeässä huoneessa täyttä tehoa tarvitaan usein vain suurella kuvakoolla, sekä lampun käyttöiän lähestyessä loppuaan; lampun teho heikkenee ajan myötä.
Laitteen usein tapahtuva sammuttelu, varsinkin ilman ajastimen määräämää jälkijäähdytystä, lyhentää lampun kestoa, kuten myös ilman epäpuhtaudet. Lamppuyksiköt ovat on tyypillisesti n. 400 - 500 e hintaluokassa; kaikkein edullisimpien projektoreiden lamput ovat halvempia.
Joissain projektoreissa käytettävät xenon-lamput voivat maksaa yli 1000 e.
LED-valolähteellä varustetuissa malleissa, kuten kotiteatteriprojektori SIM2 Grand Cinema MICO 50, on lampun sijaan pitkäikäiset LEDit, arvioitu kesto on jopa 30.000 tuntia. Tämä projektori on käytännössä huoltovapaa valolähteen osalta, LEDit kestävät laitteen normaalin käyttöiän.
Casion XJ-A-dataprojektoreissa on LED / laser-hybridivalolähde, joka mahdollistaa suuren valotehon ja n. 20.000 h käyttöiän.
3-putkisissa CRT-projektoreissa ei myöskään ole lamppuja, vaan pitkäikäiset kuvaputket; nämäkin voi tarvittaessa vaihtaa.
Seleco suositteli CRT:n vaihtoväliksi n. 10.000 h, mutta ovat usein kestäneet jopa moninkertaisen ajan.
Mikäli laitteessa on lampun tehonsäätö, voi tehoa pudottamalla lisätä lampun käyttöikää, valotehon salliessa.
Lampun tehon vähennys parantaa myös mustan tasoa, joten lamppua ei kannata turhaan käyttää täysillä. Pimeässä huoneessa täyttä tehoa tarvitaan usein vain suurella kuvakoolla, sekä lampun käyttöiän lähestyessä loppuaan; lampun teho heikkenee ajan myötä.
Laitteen usein tapahtuva sammuttelu, varsinkin ilman ajastimen määräämää jälkijäähdytystä, lyhentää lampun kestoa, kuten myös ilman epäpuhtaudet. Lamppuyksiköt ovat on tyypillisesti n. 400 - 500 e hintaluokassa; kaikkein edullisimpien projektoreiden lamput ovat halvempia.
Joissain projektoreissa käytettävät xenon-lamput voivat maksaa yli 1000 e.
LED-valolähteellä varustetuissa malleissa, kuten kotiteatteriprojektori SIM2 Grand Cinema MICO 50, on lampun sijaan pitkäikäiset LEDit, arvioitu kesto on jopa 30.000 tuntia. Tämä projektori on käytännössä huoltovapaa valolähteen osalta, LEDit kestävät laitteen normaalin käyttöiän.
Casion XJ-A-dataprojektoreissa on LED / laser-hybridivalolähde, joka mahdollistaa suuren valotehon ja n. 20.000 h käyttöiän.
3-putkisissa CRT-projektoreissa ei myöskään ole lamppuja, vaan pitkäikäiset kuvaputket; nämäkin voi tarvittaessa vaihtaa.
Seleco suositteli CRT:n vaihtoväliksi n. 10.000 h, mutta ovat usein kestäneet jopa moninkertaisen ajan.
Kuvasuhde tulee valita oikein sekä näytössä että kuvalähteessä, jotta kuvan geometria pysyisi virheettömänä.
16:9-kuvasuhteen projektoria käytettäessä kuvalähteiden, kuten DVD-soittimen ja digiboksin, asetuksissa (setup) tulee kuvasuhteeksi valita normaalisti 16:9. Muut vaihtoehdot, kuten Letterbox, on tarkoitettu laajakuvan sovitukseen 4:3-näyttöihin, tai ei-anamorfisen DVD-kuvan projisointiin 16:9-näytöissä; nämä leikkaavat usein kuvaa reunoista, vaikka geometria pysyisi normaalina.
Anamorfisella 16:9-signaalilla projektorin kuvasuhteeksi valitaan, arvatenkin 16:9. Mikäli skaalaus halutaan tehdä kuvalähteessä, valitaan tykissä 'native', 'pixel to pixel' tms. Mikäli 4:3-kuva näyttää 16:9-asetuksella liian leveältä, signaali ei ole tarkoitettu 16:9:lle, vaan sitä tulee kaventaa valitsemalla 4:3-kuvasuhde. Katso myös kohta "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin".
Monet TV-kanavat, kuten YLE, lähettävät jo kaikki lähetykset 16:9-muodossa, jolloin 4:3-signaaleilla kuvan sivuille jää automaattisesti tyhjää, eikä kaukosäätimeen tarvitse koskea..
Monissa laatuprojektoreissa on myös käyttäjän portaattomasti säädettävissä olevia kuvasuhteita, mikäli muut keinot epäonnistuvat; tällöin kuvasuhteen voi tarvittaessa säätää silmämääräisesti oikeaksi esim. pyöreitä esineitä tarkkailemalla.
16:9-kuvasuhteen projektoria käytettäessä kuvalähteiden, kuten DVD-soittimen ja digiboksin, asetuksissa (setup) tulee kuvasuhteeksi valita normaalisti 16:9. Muut vaihtoehdot, kuten Letterbox, on tarkoitettu laajakuvan sovitukseen 4:3-näyttöihin, tai ei-anamorfisen DVD-kuvan projisointiin 16:9-näytöissä; nämä leikkaavat usein kuvaa reunoista, vaikka geometria pysyisi normaalina.
Anamorfisella 16:9-signaalilla projektorin kuvasuhteeksi valitaan, arvatenkin 16:9. Mikäli skaalaus halutaan tehdä kuvalähteessä, valitaan tykissä 'native', 'pixel to pixel' tms. Mikäli 4:3-kuva näyttää 16:9-asetuksella liian leveältä, signaali ei ole tarkoitettu 16:9:lle, vaan sitä tulee kaventaa valitsemalla 4:3-kuvasuhde. Katso myös kohta "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin".
Monet TV-kanavat, kuten YLE, lähettävät jo kaikki lähetykset 16:9-muodossa, jolloin 4:3-signaaleilla kuvan sivuille jää automaattisesti tyhjää, eikä kaukosäätimeen tarvitse koskea..
Monissa laatuprojektoreissa on myös käyttäjän portaattomasti säädettävissä olevia kuvasuhteita, mikäli muut keinot epäonnistuvat; tällöin kuvasuhteen voi tarvittaessa säätää silmämääräisesti oikeaksi esim. pyöreitä esineitä tarkkailemalla.
Projektorit tulee puhdistaa aika ajoin huoltoliikkeessä tv:n tapaan. Mahdollinen ilmansuodatin tulee puhdistaa käyttöohjeen mukaan, jotta laite ei ylikuumentuisi. Ilmansuodatin löytyy useimmista LCD-projektoreista, monissa DLP-projektoreissa ei tarvita suodatinta.
Kattotelineen putki on useasti teleskooppinen, jolloin kiinnityskohdan korkeutta voidaan säätää tarpeen mukaan. Voimme tarvittaessa myös teettää sopivan kattokiinnikkeen tai seinäkiinnikkeen. Kattoteline ei saa missään tapauksessa peittää projektorin ilmanvaihtoaukkoa. Kattoteline alk. 29 €, seinäteline 99 €.
Sileillä muovikangaspinnoilla voi kokeilla mietoon saippualiuokseen (testaa ensin pelkällä vedellä) kostutetulla kankaalla pyyhkimistä; tässä on tärkeää tukea kankaan takaa esim. kirjalla tai muulla tasaisella pinnalla, jotta valkokangas ei pääse venymään; kerran venynyttä pintaa on yleensä melko mahdoton saada takaisin suoraksi. Da-Lite suosittelee yhteen suuntaan (ei-pyörivällä liikkeellä) pyyhkimistä, käyttäen puuvillakangasta.
Puhdistus onnistuu parhaiten yksittäisillä tahroilla; mikäli kangas on kokonaan likakerroksen peitossa esim. ravintolakäytön jäljiltä, puhdistusyritys tuottaa usein juovikkaan valkokankaan, joka näyttää huonommalta kuin ennen puhdistusta...
Pieniä jälkiä voi myös yrittää poistaa puhtaalla pyyhekumilla, tällöinkin hyvin kankaan takaa esim. kirjalla tukien.
Perinteisten helmiäis- ja muiden vastaavien, rosoisella pinnalla varustettujen kankaiden puhdistus ei yleensä onnistu, nämä pinnat vahingoittuvat helposti mekaanisen rasituksen alaisena. Ennaltaehkäisy on tässäkin paras hoito.
Tarkista aina kankaan käyttöohjeesta / valmistajan sivuilta mahdolliset varoitukset, ennen kuin ryhdyt työhön.
Puhdistus onnistuu parhaiten yksittäisillä tahroilla; mikäli kangas on kokonaan likakerroksen peitossa esim. ravintolakäytön jäljiltä, puhdistusyritys tuottaa usein juovikkaan valkokankaan, joka näyttää huonommalta kuin ennen puhdistusta...
Pieniä jälkiä voi myös yrittää poistaa puhtaalla pyyhekumilla, tällöinkin hyvin kankaan takaa esim. kirjalla tukien.
Perinteisten helmiäis- ja muiden vastaavien, rosoisella pinnalla varustettujen kankaiden puhdistus ei yleensä onnistu, nämä pinnat vahingoittuvat helposti mekaanisen rasituksen alaisena. Ennaltaehkäisy on tässäkin paras hoito.
Tarkista aina kankaan käyttöohjeesta / valmistajan sivuilta mahdolliset varoitukset, ennen kuin ryhdyt työhön.
Hyvälaatuinen videotykki tuottaa kohtuullisen kirkkaan kuvan, eikä huonetta tarvitse välttämättä pimentää täysin kuvan näkymiseksi; usein riittää, ettei aurinko paista pitkin seiniä. Kirkkaus riippuu tietysti halutusta kuvakoosta, ja laitteen valotehosta. Parhaaseen teatteritunnelmaan pääsee luonnollisesti pimentämällä huone täysin.
Projektori ei kuitenkaan voi tuottaa 'mustaa valoa'; kuvan tummin kohta on kankaan värinen. Hajavalon määrän vähentäminen pimennysverhoilla on nopea ja helppo tapa parantaa kotiteatterin kuvanlaatua. Kotiteatterissa kuvan riittävän syvä tummin kohta, mustan taso, on tärkeimpiä subjektiiviseen kuvanlaatuun vaikuttavia tekijöitä.
Projektorin kuvan kirkkauden säätö on itse asiassa mustan tason säätö; älä säädä kirkkautta turhaan liian korkealle. Liian korkea kirkkauden asetus tekee mustasta harmaata, liian alhainen asetus näyttää lähellä mustaa olevat tummanharmaat sävyt täysin mustina.
Katso myös alla kohta "Seinien väri".
CRT-projektoreilla mustan taso ei ollut aikanaan ongelma; CRT-putkella mustaan kohtaan jätetään vain tuottamatta valoa. LCD-projektorien lampun valo taas vuotaa käytännössä aina jonkin verran LCD(läpivalaisu-)paneelin läpi, ja kuva on täysin pimeässäkin huoneessa jossain määrin harmaa. Tätä kompensoidaan LCD-projektoreissa vähentämällä kirkkautta tummissa kohtauksissa; mustan harmautta voidaan myös vähentää käyttämällä harmaata valkokangasta; värien kirkkaus kärsii tästä jonkin verran. Ihanteellisella projektorilla voidaan käyttää valkeaa kangasta.
Harmaa valkokangas on myös hyödyllinen katsottaessa huoneessa, jossa hajavalon määrä on suuri.
Kotiteatteriprojektorien suunnittelussa päästään yleensä ainakin kohtuulliseen mustan tasoon vähentämällä kirkkautta; kirkkauden puute taas saattaa aiheuttaa ongelmia suurta kuvaa haluttaessa. Monissa uusissa malleissa tämä ei ole ongelma; kuva voi hyvin olla seinän levyinen.
Videotykin valoteho saattaa olla myös kankaan kokoon nähden liian suuri, jolloin kuvan pohjasävystä tulee harmaa. Pienellä kankaalla, pimeässä huoneessa, kannattaa siis käyttää pienitehoista projektoria, ja asettaa lampun tehon säätö minimiin.
Elokuvia katseltaessa suuri kuvakoko on kuitenkin useimmiten tärkeämpää kuin kuvan dynaamisuus; himmeämpään kuvaan tottuu melko nopeasti. "Oikeisiin" elokuvateattereihin verrattuna kotikuva on aina pieni, ja edes jonkinlaisen teatteritunnelman aikaansaamiseksi seinän koko leveys kannattaa yleensä käyttää hyväksi (linssin heittosuhteen salliessa), kunhan vain pikselit eivät näy katselupaikalta.
Kuvan kirkkautta voidaan tarvittaessa parantaa suuren hyötykertoimen valkokankaalla, hyvälaatuisten pintojen kirkkaus on näilläkin tasainen.
Lifestyle-kotiteatterissa, varsinkin urheilua katsottaessa, kuvan dynaamisuus lienee tärkeämpää kuin elokuvilla, jolloin kuvakokoa voi tarvittaessa pienentää. Esim. Mitsubishi HC3900 on edullinen 3000 ANSI lumenin malli suureen kotiteatteriin, tai valoisampaan tilaan.
Projektori ei kuitenkaan voi tuottaa 'mustaa valoa'; kuvan tummin kohta on kankaan värinen. Hajavalon määrän vähentäminen pimennysverhoilla on nopea ja helppo tapa parantaa kotiteatterin kuvanlaatua. Kotiteatterissa kuvan riittävän syvä tummin kohta, mustan taso, on tärkeimpiä subjektiiviseen kuvanlaatuun vaikuttavia tekijöitä.
Projektorin kuvan kirkkauden säätö on itse asiassa mustan tason säätö; älä säädä kirkkautta turhaan liian korkealle. Liian korkea kirkkauden asetus tekee mustasta harmaata, liian alhainen asetus näyttää lähellä mustaa olevat tummanharmaat sävyt täysin mustina.
Katso myös alla kohta "Seinien väri".
CRT-projektoreilla mustan taso ei ollut aikanaan ongelma; CRT-putkella mustaan kohtaan jätetään vain tuottamatta valoa. LCD-projektorien lampun valo taas vuotaa käytännössä aina jonkin verran LCD(läpivalaisu-)paneelin läpi, ja kuva on täysin pimeässäkin huoneessa jossain määrin harmaa. Tätä kompensoidaan LCD-projektoreissa vähentämällä kirkkautta tummissa kohtauksissa; mustan harmautta voidaan myös vähentää käyttämällä harmaata valkokangasta; värien kirkkaus kärsii tästä jonkin verran. Ihanteellisella projektorilla voidaan käyttää valkeaa kangasta.
Harmaa valkokangas on myös hyödyllinen katsottaessa huoneessa, jossa hajavalon määrä on suuri.
Kotiteatteriprojektorien suunnittelussa päästään yleensä ainakin kohtuulliseen mustan tasoon vähentämällä kirkkautta; kirkkauden puute taas saattaa aiheuttaa ongelmia suurta kuvaa haluttaessa. Monissa uusissa malleissa tämä ei ole ongelma; kuva voi hyvin olla seinän levyinen.
Videotykin valoteho saattaa olla myös kankaan kokoon nähden liian suuri, jolloin kuvan pohjasävystä tulee harmaa. Pienellä kankaalla, pimeässä huoneessa, kannattaa siis käyttää pienitehoista projektoria, ja asettaa lampun tehon säätö minimiin.
Elokuvia katseltaessa suuri kuvakoko on kuitenkin useimmiten tärkeämpää kuin kuvan dynaamisuus; himmeämpään kuvaan tottuu melko nopeasti. "Oikeisiin" elokuvateattereihin verrattuna kotikuva on aina pieni, ja edes jonkinlaisen teatteritunnelman aikaansaamiseksi seinän koko leveys kannattaa yleensä käyttää hyväksi (linssin heittosuhteen salliessa), kunhan vain pikselit eivät näy katselupaikalta.
Kuvan kirkkautta voidaan tarvittaessa parantaa suuren hyötykertoimen valkokankaalla, hyvälaatuisten pintojen kirkkaus on näilläkin tasainen.
Lifestyle-kotiteatterissa, varsinkin urheilua katsottaessa, kuvan dynaamisuus lienee tärkeämpää kuin elokuvilla, jolloin kuvakokoa voi tarvittaessa pienentää. Esim. Mitsubishi HC3900 on edullinen 3000 ANSI lumenin malli suureen kotiteatteriin, tai valoisampaan tilaan.
Parhaat DVD-elokuvien kuvanlaatuvertailut julkaisee DVDBeaver, katso myös suoraan aakkosellinen hakemisto.
Ostopaikkoja, parhaita harrastajan elokuvia, ja parhaita levyjä on listattu laajalla elokuvasivullamme.
- vanhemman elokuvan tulee olla restauroitu; harvemmin toteutuva ehto Suomi-levyissä.
- Kuvan tulee olla tallennettu progressiivisessa muodossa; lomiteltu signaali aiheuttaa usein moderneissa näytöissä voimakkaita kampausvirheitä, katso kohta "Mitä tarkoittaa i/p-kuva?".
- Laajakangaselokuvilla DVD:n tulee olla anamorfinen (anamorphic, tai enhanced for 16:9, tai widescreen tvs). Letterbox-versioissa signaali on 4:3, ja yritettäessä venyttää laajakuva 16:9-kankaalle projektorin letterbox-asetuksella kuva/teksti leikkaantuu usein ylä- ja alareunoista.
Ei-anamorfisilla letterbox-laajakangasversioilla kuva on siis 16:9-näytöissä anamorfista kuvaa pienempi, mikäli projektorin linssin zoomausvara ei riitä suurempaan suuntaan.
- Elokuvien tulee olla kaksikerroslevyllä (dual layer, DVD-9); tämä mahdollistaa kaksinkertaisen keskimääräisen bittivirran 1-kerroslevyyn (DVD-5) verrattuna, vähentäen kompressiovirheitä.
- Videosignaalin tulee olla tallennettu filmiltä, eikä muunnettu toisesta videostandardista; turha muunnos tekee kuvan pehmeäksi. Mikäli filmin PAL- ja NTSC-versiot ovat samanpituiset, toinen on usein videomuunnos; filmin kesto lyhenee 4% perinteisessä PAL-muunnoksessa, nopeutettaessa 24 Hz:n filmi 25 Hz:n PAL-vaihtumisnopeuteen (2 lomiteltua kenttää x 25 = 50 Hz virkistystaajuus).
Kielitaitoisen henkilön ei kannata tyytyä Suomi-versioihin; parhaaseen kuvanlaatuun (tai klassikoilla usein edes hyväksyttävään-) pyrkiessään kannattaa hankkia aluekoodivapaa DVD-soitin (region code free) ja moninormiprojektori. Monia maailman parhaita elokuvia ei ole lainkaan saatavilla Suomesta.
Ostopaikkoja, parhaita harrastajan elokuvia, ja parhaita levyjä on listattu laajalla elokuvasivullamme.
- vanhemman elokuvan tulee olla restauroitu; harvemmin toteutuva ehto Suomi-levyissä.
- Kuvan tulee olla tallennettu progressiivisessa muodossa; lomiteltu signaali aiheuttaa usein moderneissa näytöissä voimakkaita kampausvirheitä, katso kohta "Mitä tarkoittaa i/p-kuva?".
- Laajakangaselokuvilla DVD:n tulee olla anamorfinen (anamorphic, tai enhanced for 16:9, tai widescreen tvs). Letterbox-versioissa signaali on 4:3, ja yritettäessä venyttää laajakuva 16:9-kankaalle projektorin letterbox-asetuksella kuva/teksti leikkaantuu usein ylä- ja alareunoista.
Ei-anamorfisilla letterbox-laajakangasversioilla kuva on siis 16:9-näytöissä anamorfista kuvaa pienempi, mikäli projektorin linssin zoomausvara ei riitä suurempaan suuntaan.
- Elokuvien tulee olla kaksikerroslevyllä (dual layer, DVD-9); tämä mahdollistaa kaksinkertaisen keskimääräisen bittivirran 1-kerroslevyyn (DVD-5) verrattuna, vähentäen kompressiovirheitä.
- Videosignaalin tulee olla tallennettu filmiltä, eikä muunnettu toisesta videostandardista; turha muunnos tekee kuvan pehmeäksi. Mikäli filmin PAL- ja NTSC-versiot ovat samanpituiset, toinen on usein videomuunnos; filmin kesto lyhenee 4% perinteisessä PAL-muunnoksessa, nopeutettaessa 24 Hz:n filmi 25 Hz:n PAL-vaihtumisnopeuteen (2 lomiteltua kenttää x 25 = 50 Hz virkistystaajuus).
Kielitaitoisen henkilön ei kannata tyytyä Suomi-versioihin; parhaaseen kuvanlaatuun (tai klassikoilla usein edes hyväksyttävään-) pyrkiessään kannattaa hankkia aluekoodivapaa DVD-soitin (region code free) ja moninormiprojektori. Monia maailman parhaita elokuvia ei ole lainkaan saatavilla Suomesta.
DLP/LCD-tykeillä ulkoinen skaalain saattaa parantaa kuvanlaatua vähentämällä pikselivirheitä; tämä riippuu projektorin oman skaalauksen laadusta. PAL/NTSC-signaali täytyy muuntaa sopimaan DLP/LCD-projektorin suurempaan pikselimäärään; ihanteellisesti tämä skaalaus tehdään vain kerran, ja mahdollisimman hyvälaatuisena.
Hyvä (kallis) ulkopuolinen skaalain saattaa tehdä pikselimäärän vaihdon paremmin kuin DVD-soittimen tai projektorin skaalain; tästä mahdollinen parannus. Hyvä skaalain saattaa myös purkaa kuvasignaalin lomittelun paremmin kuin projektori.
Skaalain saattaa myös vähentää digisignaalissa usein esiintyviä kompressiovirheitä.
Signaali kannattaa siis viedä skaalaimeen mahdollisimman alkuperäisenä digitaalisignaalina, ja edelleen DLP/LCD-näyttöön digitaalisena HDMI-signaalina, näytön natiiviresoluutiossa.
Skaalaimesta voidaan valita kuvasignaalin lähtötaajuus oman tarpeen mukaan.
Ylimääräiset d/a-muunnokset (ja huonot, halvat skaalaimet) heikentävät kuvanlaatua.
SIM2:n DLP-projektorien sisäinen skaalain on tyypillisesti niin hyvälaatuinen, että ulkoinen skaalain pikemminkin heikentää kuvanlaatua; laatusignaalilla kuvassa ei käytännössä yleensä ole pikselivirheitä.
Juovatuplain on laite, joka kaksinkertaistaa normaalin (16 kHz:n) kuvasignaalin vaakapyyhkäisytaajuuden 32 kHz:n. 3-putkisissa CRT-videotykeissä tämä kaksinkertaistaa vaakajuovien määrän, samalla puolittaen juovakorkeuden. Käytännössä tämä häivyttää erilliset juovat näkyvistä; edes metrin päästä katsoen kahden metrin 16:9-kuvassa ei näy juovarakennetta. Uusilla projektoreilla käytetään tuplaimen sijaan skaalainta.
Nelinkertaistin toimii kuten juovatuplain, mutta vaakataajuus nousee 64 kHz:n. Jotta tuplain/nelinkertaistin toimisi, täytyy projektorin ymmärtää em. taajuuksia.
Hyvä (kallis) ulkopuolinen skaalain saattaa tehdä pikselimäärän vaihdon paremmin kuin DVD-soittimen tai projektorin skaalain; tästä mahdollinen parannus. Hyvä skaalain saattaa myös purkaa kuvasignaalin lomittelun paremmin kuin projektori.
Skaalain saattaa myös vähentää digisignaalissa usein esiintyviä kompressiovirheitä.
Signaali kannattaa siis viedä skaalaimeen mahdollisimman alkuperäisenä digitaalisignaalina, ja edelleen DLP/LCD-näyttöön digitaalisena HDMI-signaalina, näytön natiiviresoluutiossa.
Skaalaimesta voidaan valita kuvasignaalin lähtötaajuus oman tarpeen mukaan.
Ylimääräiset d/a-muunnokset (ja huonot, halvat skaalaimet) heikentävät kuvanlaatua.
SIM2:n DLP-projektorien sisäinen skaalain on tyypillisesti niin hyvälaatuinen, että ulkoinen skaalain pikemminkin heikentää kuvanlaatua; laatusignaalilla kuvassa ei käytännössä yleensä ole pikselivirheitä.
Juovatuplain on laite, joka kaksinkertaistaa normaalin (16 kHz:n) kuvasignaalin vaakapyyhkäisytaajuuden 32 kHz:n. 3-putkisissa CRT-videotykeissä tämä kaksinkertaistaa vaakajuovien määrän, samalla puolittaen juovakorkeuden. Käytännössä tämä häivyttää erilliset juovat näkyvistä; edes metrin päästä katsoen kahden metrin 16:9-kuvassa ei näy juovarakennetta. Uusilla projektoreilla käytetään tuplaimen sijaan skaalainta.
Nelinkertaistin toimii kuten juovatuplain, mutta vaakataajuus nousee 64 kHz:n. Jotta tuplain/nelinkertaistin toimisi, täytyy projektorin ymmärtää em. taajuuksia.
SIM2 Grand Cinema C3X 1080:n, kuten useimpien muidenkin DLP-projektorien iiris, eli linssin valoaukko, on kiinteä; kyseisten mallien mustan taso ja kontrasti ovat niin hyvät, että laitteen valotiellä ei tarvita himmennintä, eli valoaukon halkaisija pysyy vakiona.
Tällöin kuvassa voi olla samanaikaisesti sekä täydellä valoteholla tuotettuja huippukirkkaita, että mustia osia; tämä on yksi syy siihen, miksi DLP- eli mikropeiliprojektorien kuva on jossain määrin LCD-laitteita elävämpi. Digitaalisen elokuvateatterin projektorit ovat DLP-malleja.
LCD-kotiteatterimalleissa on yleensä dynaaminen iiris:
LCD-projektorien (läpivalaisu)paneeli vuotaa varsin voimakkaasti valoa pimeissäkin kuvissa, vaikka kotimallien valotehoa on tästä syystä vähennetty. Mustan tason, ja samalla kontrastilukemien parantamiseksi, LCD-kotiteatterimalleissa on yleensä ns. dynaaminen iiris, eli säädettävä himmennin, joka vähentää laitteen valotehoa tummissa kuvissa; kirkkauden pumppaus saattaa myös näkyä.
Dynaamista iiristä käyttäen voidaan näyttää vuorotellen joko kirkas, tai tumma kuva, mutta kuvassa ei voi samanaikaisesti olla sekä huippukirkasta, että mustaa. Dynaamisella iiriksellä saadut kontrastilukemat ovat siis selvästi laitteen todellista kontrastia paremmat, eivätkä ne ole vertailukelpoisia kiinteää iiristä käyttävien mallien kanssa.
Katso myös DLP- ja LCD-videotykkien hyvät puolet.
Tällöin kuvassa voi olla samanaikaisesti sekä täydellä valoteholla tuotettuja huippukirkkaita, että mustia osia; tämä on yksi syy siihen, miksi DLP- eli mikropeiliprojektorien kuva on jossain määrin LCD-laitteita elävämpi. Digitaalisen elokuvateatterin projektorit ovat DLP-malleja.
LCD-kotiteatterimalleissa on yleensä dynaaminen iiris:
LCD-projektorien (läpivalaisu)paneeli vuotaa varsin voimakkaasti valoa pimeissäkin kuvissa, vaikka kotimallien valotehoa on tästä syystä vähennetty. Mustan tason, ja samalla kontrastilukemien parantamiseksi, LCD-kotiteatterimalleissa on yleensä ns. dynaaminen iiris, eli säädettävä himmennin, joka vähentää laitteen valotehoa tummissa kuvissa; kirkkauden pumppaus saattaa myös näkyä.
Dynaamista iiristä käyttäen voidaan näyttää vuorotellen joko kirkas, tai tumma kuva, mutta kuvassa ei voi samanaikaisesti olla sekä huippukirkasta, että mustaa. Dynaamisella iiriksellä saadut kontrastilukemat ovat siis selvästi laitteen todellista kontrastia paremmat, eivätkä ne ole vertailukelpoisia kiinteää iiristä käyttävien mallien kanssa.
Katso myös DLP- ja LCD-videotykkien hyvät puolet.
Videotykin, kotiteatterivahvistimen, sekä erilaisten kuvalähteiden kaapelointi ei välttämättä ole aivan yksinkertaista; opastamme mielellämme kaikissa AV-asioissa, p. 02 538 7703.
Kuvasignaalit voi viedä joko suoraan videotykille erillisillä, pitkillä johdoilla (jos projektorissa on riittävästi tuloja), tai ne voidaan viedä lyhyillä johdoilla av-vahvistimeen, tai HDMI-signaalin vaihtimeen (kaukosäädettävä on mukavampi), josta viedään videotykille yksi kaapeli.
Yhden kaapelin vedossa kuvalähde valitaan kotiteatterivahvistimen / HDMI-vaihtimen kaukosäätimellä. Mikäli käytössä on juovatuplain tai skaalain, viedään kuvasignaalit tämän läpi yhdellä johdolla tykille.
Paras kuvanlaatu saadaan yleensä HDMI-kaapelin kautta (DLP-ja LCD-projektoreilla); mikäli kuvalähteessä ei ole HDMI (tai DVI)-lähtöä, kuvasignaali kannattaa viedä joko komponenttina (tavallisesti 3 kpl yksinapaisia RCA-liittimiä), RGB:nä (tykissä yleensä 4 RCA-liitintä, 3 väriä + tahdistus), s-videona (pieni 4-napainen s-videoliitin), tai komposiittina (1 RCA-liitin). Kuvanlaatu tavallisesti heikkenee mainitussa järjestyksessä, mutta kokeilemallahan tuo selviää; laitteiden kuvalähtöjen toteutuksessa on eroja.
Vaikeapääsyiseen paikkaan upotettaessa kannattaa asentaa myös joitain varakaapeleita.
Mikäli kuvassa on signaalikaapelista johtuvia häiriöitä, kuten väritöntä "maadoitusväreilyä", tarkista kytkettyäsi virran pois, ettei rispaantunut kaapeli ole lähellä oikosulkua (avattavan, kuten scart-) liittimen sisällä. Kuvalähteen ja tykin kytkentä samaan jakorasiaryhmään auttaa toisinaan.
Muista sammuttaa vahvistimen virta ennen äänikaapeleiden kiinnitystä, jotta kytkennästä aiheutuva pamaus ei riko kaiutinelementtejä!
Katso myös kohta "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin?".
Kuvasignaalit voi viedä joko suoraan videotykille erillisillä, pitkillä johdoilla (jos projektorissa on riittävästi tuloja), tai ne voidaan viedä lyhyillä johdoilla av-vahvistimeen, tai HDMI-signaalin vaihtimeen (kaukosäädettävä on mukavampi), josta viedään videotykille yksi kaapeli.
Yhden kaapelin vedossa kuvalähde valitaan kotiteatterivahvistimen / HDMI-vaihtimen kaukosäätimellä. Mikäli käytössä on juovatuplain tai skaalain, viedään kuvasignaalit tämän läpi yhdellä johdolla tykille.
Paras kuvanlaatu saadaan yleensä HDMI-kaapelin kautta (DLP-ja LCD-projektoreilla); mikäli kuvalähteessä ei ole HDMI (tai DVI)-lähtöä, kuvasignaali kannattaa viedä joko komponenttina (tavallisesti 3 kpl yksinapaisia RCA-liittimiä), RGB:nä (tykissä yleensä 4 RCA-liitintä, 3 väriä + tahdistus), s-videona (pieni 4-napainen s-videoliitin), tai komposiittina (1 RCA-liitin). Kuvanlaatu tavallisesti heikkenee mainitussa järjestyksessä, mutta kokeilemallahan tuo selviää; laitteiden kuvalähtöjen toteutuksessa on eroja.
Vaikeapääsyiseen paikkaan upotettaessa kannattaa asentaa myös joitain varakaapeleita.
Mikäli kuvassa on signaalikaapelista johtuvia häiriöitä, kuten väritöntä "maadoitusväreilyä", tarkista kytkettyäsi virran pois, ettei rispaantunut kaapeli ole lähellä oikosulkua (avattavan, kuten scart-) liittimen sisällä. Kuvalähteen ja tykin kytkentä samaan jakorasiaryhmään auttaa toisinaan.
Muista sammuttaa vahvistimen virta ennen äänikaapeleiden kiinnitystä, jotta kytkennästä aiheutuva pamaus ei riko kaiutinelementtejä!
Katso myös kohta "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin?".
Projektorien äänentoisto ei ole riittävä teatterikäyttöön. Kuvalähteiden äänet viedään yleensä digitaalisilla (joko RCA- tai valokaapeleilla, käytännön laadussa ei eroa) johdoilla erilliseen äänivahvistimeen (kotiteatteriin asennetaan tavallisesti monikanavainen kotiteatterivahvistin), johon kaiuttimet kytketään. Mikäli kuvalähteessä ei ole digitaalista äänilähtöä, ääni viedään vahvistimeen analogisena, tavallisesti 2 kpl 1-napaisia RCA-liittimiä, jotka on merkitty R ja L, oikea ja vasen äänikanava. Analoginen ääni voidaan ottaa myös scart-liittimestä haaroitinliitintä käyttäen.
Vahvistimen kaukosäätimellä valitaan kulloinkin käytössä oleva äänitulo. Äänen puuttuminen johtuu tyypillisesti väärästä AV-vahvistimen tulovalinnasta (esim. DVD-soitin, digiboksi vai Blu-ray-soitin). Muita ehdokkaita ovat äänen mykistyksen päälläolo kuvalähteessä / vahvistimessa, liian hiljainen äänenvoimakkuus, sekä kuvalähteen tai vahvistimen käyttöjärjestelmän kaatuminen (joka korjautuu sammuttamalla / kytkemällä uudelleen kuvalähteen / vahvistimen virta). Tarkista myös, että äänikaapelit ovat paikoillaan, ja oikeisiin liittimiin kytketyt.
Mikäli kyseessä on digiboksi / satelliittiviritin, tarkista myös, että kyseisestä tv-kanavasta on valittuna oikea äänikanavavaihtoehto, kts. laitteen käyttöohje. Äänen ja kuvan ollessa epätahdissa, varsinkin monissa satelliittivirittimissä on säätö äänen viivästykseen.
Käytettäessä AV-vahvistinta HDMI-signaalien vaihtimena, vahvistimeen ei ole tarpeellista kytkeä erillisiä äänikaapeleita; myös ääni kulkee HDMI-johdossa. Tarkista kuitenkin, että vahvistimesi osaa toistaa HDMI-johdosta tulevan äänen, eikä toimi vain HDMI-signaalien vaihtimena.
AV-vahvistimissa on yleensä koko joukko (elokuvilla) varsin tarpeettomia ääniprosessointi-tiloja. Vakiodekooderien, kuten Dolby Digital, ohella hyödyllisin olisi monotoiminto, jolla kaikki kanavat pakotettaisiin keskikaiuttimeen; tästä olisi iloa "parannetulla" monoäänellä pilatuilla levyillä.
Monoäänen tulisi kuulua vain keskikaiuttimesta; mikäli ääni puuttuu monikanavasignaaleilla osasta kaiuttimia, tai on kovin kaikuisa, saattaa vahvistimesta olla valittuna väärä toimintatila.
Kaiuttimien sijoitus: Keskikanavan kaiutin asennetaan sivusuunnassa kuvan keskelle, joko kankaan alle tai päälle. Sivu-etukaiuttimet sijoitetaan heti kankaan viereen; kuvakoon maksimoimiseksi ne voidaan hyvin sijoittaa myös kuvan alle, kankaan päihin.
Varsinkin etukaiuttimien olisi hyvä olla mahdollisimman samanlaisia, jotta äänikenttä pysyy yhtenäisenä.
Pienissä huoneissa takakaiuttimet kannattaa sijoittaa varsin ylös, jotta ne eivät ole aivan katsojan vieressä, ja helposti paikallistettavissa.
Tuolit kannattaa yleensä viedä huoneen takaseinän lähelle, jotta katseluetäisyys / kuvakoko saadaan mahdollisimman suureksi.
Ääntä läpäisevää valkokangasta käytettäessä kaiuttimet sijoitetaan kankaan taakse; tämä ratkaisu on 'teatterimaisin', mutta parhaimmillaan pitkissä huoneissa, joissa kangasta voidaan tuoda katsojaa kohti kuvakokoa pienentämättä.
Normaalikokoisessa kotiteatterissa, tavallisilla kaiuttimilla, halpa 1,5 mm2 kaiutinkaapeli on täysin riittävä. Kaapeli, jonka napaisuus on merkitty, on asennuksen kannalta mukavampi (virheellinen napaisuus, +/-, kytkee kaiuttimet vastakkaisiin vaiheisiin, joka sotkee äänikentän täysin).
Johdottaessasi kaiuttimia vahvistimen virta tulee olla kytkettynä pois, jotta mahdollinen oikosulku ei pääse rikkomaan vahvistinta.
Vahvistimen kaukosäätimellä valitaan kulloinkin käytössä oleva äänitulo. Äänen puuttuminen johtuu tyypillisesti väärästä AV-vahvistimen tulovalinnasta (esim. DVD-soitin, digiboksi vai Blu-ray-soitin). Muita ehdokkaita ovat äänen mykistyksen päälläolo kuvalähteessä / vahvistimessa, liian hiljainen äänenvoimakkuus, sekä kuvalähteen tai vahvistimen käyttöjärjestelmän kaatuminen (joka korjautuu sammuttamalla / kytkemällä uudelleen kuvalähteen / vahvistimen virta). Tarkista myös, että äänikaapelit ovat paikoillaan, ja oikeisiin liittimiin kytketyt.
Mikäli kyseessä on digiboksi / satelliittiviritin, tarkista myös, että kyseisestä tv-kanavasta on valittuna oikea äänikanavavaihtoehto, kts. laitteen käyttöohje. Äänen ja kuvan ollessa epätahdissa, varsinkin monissa satelliittivirittimissä on säätö äänen viivästykseen.
Käytettäessä AV-vahvistinta HDMI-signaalien vaihtimena, vahvistimeen ei ole tarpeellista kytkeä erillisiä äänikaapeleita; myös ääni kulkee HDMI-johdossa. Tarkista kuitenkin, että vahvistimesi osaa toistaa HDMI-johdosta tulevan äänen, eikä toimi vain HDMI-signaalien vaihtimena.
AV-vahvistimissa on yleensä koko joukko (elokuvilla) varsin tarpeettomia ääniprosessointi-tiloja. Vakiodekooderien, kuten Dolby Digital, ohella hyödyllisin olisi monotoiminto, jolla kaikki kanavat pakotettaisiin keskikaiuttimeen; tästä olisi iloa "parannetulla" monoäänellä pilatuilla levyillä.
Monoäänen tulisi kuulua vain keskikaiuttimesta; mikäli ääni puuttuu monikanavasignaaleilla osasta kaiuttimia, tai on kovin kaikuisa, saattaa vahvistimesta olla valittuna väärä toimintatila.
Kaiuttimien sijoitus: Keskikanavan kaiutin asennetaan sivusuunnassa kuvan keskelle, joko kankaan alle tai päälle. Sivu-etukaiuttimet sijoitetaan heti kankaan viereen; kuvakoon maksimoimiseksi ne voidaan hyvin sijoittaa myös kuvan alle, kankaan päihin.
Varsinkin etukaiuttimien olisi hyvä olla mahdollisimman samanlaisia, jotta äänikenttä pysyy yhtenäisenä.
Pienissä huoneissa takakaiuttimet kannattaa sijoittaa varsin ylös, jotta ne eivät ole aivan katsojan vieressä, ja helposti paikallistettavissa.
Tuolit kannattaa yleensä viedä huoneen takaseinän lähelle, jotta katseluetäisyys / kuvakoko saadaan mahdollisimman suureksi.
Ääntä läpäisevää valkokangasta käytettäessä kaiuttimet sijoitetaan kankaan taakse; tämä ratkaisu on 'teatterimaisin', mutta parhaimmillaan pitkissä huoneissa, joissa kangasta voidaan tuoda katsojaa kohti kuvakokoa pienentämättä.
Normaalikokoisessa kotiteatterissa, tavallisilla kaiuttimilla, halpa 1,5 mm2 kaiutinkaapeli on täysin riittävä. Kaapeli, jonka napaisuus on merkitty, on asennuksen kannalta mukavampi (virheellinen napaisuus, +/-, kytkee kaiuttimet vastakkaisiin vaiheisiin, joka sotkee äänikentän täysin).
Johdottaessasi kaiuttimia vahvistimen virta tulee olla kytkettynä pois, jotta mahdollinen oikosulku ei pääse rikkomaan vahvistinta.
Ei heikennä, jos kaapelit ovat hyvälaatuisia, veto voi olla tällöin paljon pidempikin. SIM2:n optiset kaapelit riittävät 250 m vetoon.
HDMI-kaapelitkin ovat jo varsin laadukkaita, ja keskiverto(koti)teatterissa on enää harvemmin tarpeen erillinen HDMI-signaalin vahvistin.
Jotkut projektorit tarvitsevat keskimääräistä suuremman HDMI-signaalin tason, joten pitkät HDMI-kaapelit kannattaa testata ennen upotusta.
HDMI-kaapelitkin ovat jo varsin laadukkaita, ja keskiverto(koti)teatterissa on enää harvemmin tarpeen erillinen HDMI-signaalin vahvistin.
Jotkut projektorit tarvitsevat keskimääräistä suuremman HDMI-signaalin tason, joten pitkät HDMI-kaapelit kannattaa testata ennen upotusta.
Yleensä pinta-asennuksella kaapelikoteloihin. Lattialla olevat johdot muodostavat kompastumisvaaran; sopivat, ohuet kaapelit voidaan kätkeä messinkilistan alle. Rakenteisiin upotetut kaapelit asennetaan kaapeliputkiin, asenna riittävän tilavat putket!
Perinteisen, normaaliresoluution videokuvan yksittäinen ruutu on lomiteltu (i, interlaced), koostuen kahdesta erillisestä kentästä (parilliset ja parittomat vaakajuovat), jotka näytetään kuvaputkitekniikkaan perustuvissa CRT-projektoreissa (ja CRT-televisioissa) vuorotellen. Perinteisellä lomitellulla kuvalla tallentava videokamera kuvaa nämä kaksi kenttää hieman eri aikaan, joten liikkuvan kuvan osakentät ovat hieman erilaiset. Hyvällä CRT-projektorilla nämä kentät näytetään lomiteltuina, alkuperäisessä järjestyksessä. Tällöin kuvanlaatu itse asiassa parantuu lomittelusta; nopeat liikkeet näyttävät vähemmän nykiviltä, koska liikkeen muodostavia ruutuja on enemmän.
Modernit DLP/LCD tms. projektorit (ja taulutelevisiot) eivät kuitenkaan osaa näyttää lomiteltua kuvaa; vaikka kuva päivittyisikin riittävän nopeasti, olisi puolet pikseleistä aina mustia, heikentäen valotehoa. Uusien projektoreiden kuva onkin aina progressiivinen (p, progressive), eli koko ruutu näytetään aina kerralla. Lomiteltu kuva tulee siis muuntaa progressiiviseksi, ennen kuin se voidaan näyttää muilla kuin kuvaputkitekniikkaan perustuvilla näytöillä.
Tämä muunnos voi aiheuttaa tyypillisesti kahdenlaisia häiriöitä kuvaan: Kampausvirheet ovat lyhyitä vaakasuoria häiriöviivoja liikkuvissa rajapinnoissa; nämä syntyvät, kun kaksi hieman erilaista liikkuvan kuvan kenttää yhdistetään sellaisenaan, liikkuvien objektien reunojen ollessa hieman eri kohdissa eri osakentissä. Mikäli osakenttien kuvan objektien reunat arvioidaan keskimääräisiksi, usein useita eri kuvia vertaamalla, kampausvirheet vähenevät, mutta kuvasta tulee pehmeämpi. Projektorien lomittelun purkuominaisuudet vaihtelevat; parhaissa näytöissä käytetään useiden erilaisten purkutekniikoiden yhdistelmiä.
Uusimmat videokamerat kuvaavat signaalin suoraan progressiivisena, jolloin kampausvirheitä ei synny näytöissä. Elokuviin kampausvirheet päätyvät skannattaessa filmi videokameralla nauhalle.
Kuvasignaalin i- tai p-kirjaimen edessä oleva luku ilmaisee kuvan vaakajuovien, tai nykyään pikemminkin vaakasuorien pikselirivien määrän. Perinteinen eurooppalainen PAL-kuvasignaali on 576i, eli 576 vaakajuovaa on järjestetty lomittain; 480i on amerikkalainen NTSC-videosignaali.
720p-kuvassa on 720 vaakajuovaa progressiivisessa muodossa; koska juovia on enemmän samalla alueella, kuva on PAL-signaalia terävämpi. 1080p-kuvassa on, ei kovin yllättäen, 1080 pikseliriviä progressiivisessa muodossa; tämä on ns. Full HD-signaali, (kuluttajan-) teräväpiirtosignaaleista tarkin. 2K-resoluution ammattiprojektoreissa on 2048 x 1080 pikseliä.
Soittimen oikeantyyppisen signaalin valinnasta enemmän edellä, kohdassa "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin?".
Modernit DLP/LCD tms. projektorit (ja taulutelevisiot) eivät kuitenkaan osaa näyttää lomiteltua kuvaa; vaikka kuva päivittyisikin riittävän nopeasti, olisi puolet pikseleistä aina mustia, heikentäen valotehoa. Uusien projektoreiden kuva onkin aina progressiivinen (p, progressive), eli koko ruutu näytetään aina kerralla. Lomiteltu kuva tulee siis muuntaa progressiiviseksi, ennen kuin se voidaan näyttää muilla kuin kuvaputkitekniikkaan perustuvilla näytöillä.
Tämä muunnos voi aiheuttaa tyypillisesti kahdenlaisia häiriöitä kuvaan: Kampausvirheet ovat lyhyitä vaakasuoria häiriöviivoja liikkuvissa rajapinnoissa; nämä syntyvät, kun kaksi hieman erilaista liikkuvan kuvan kenttää yhdistetään sellaisenaan, liikkuvien objektien reunojen ollessa hieman eri kohdissa eri osakentissä. Mikäli osakenttien kuvan objektien reunat arvioidaan keskimääräisiksi, usein useita eri kuvia vertaamalla, kampausvirheet vähenevät, mutta kuvasta tulee pehmeämpi. Projektorien lomittelun purkuominaisuudet vaihtelevat; parhaissa näytöissä käytetään useiden erilaisten purkutekniikoiden yhdistelmiä.
Uusimmat videokamerat kuvaavat signaalin suoraan progressiivisena, jolloin kampausvirheitä ei synny näytöissä. Elokuviin kampausvirheet päätyvät skannattaessa filmi videokameralla nauhalle.
Kuvasignaalin i- tai p-kirjaimen edessä oleva luku ilmaisee kuvan vaakajuovien, tai nykyään pikemminkin vaakasuorien pikselirivien määrän. Perinteinen eurooppalainen PAL-kuvasignaali on 576i, eli 576 vaakajuovaa on järjestetty lomittain; 480i on amerikkalainen NTSC-videosignaali.
720p-kuvassa on 720 vaakajuovaa progressiivisessa muodossa; koska juovia on enemmän samalla alueella, kuva on PAL-signaalia terävämpi. 1080p-kuvassa on, ei kovin yllättäen, 1080 pikseliriviä progressiivisessa muodossa; tämä on ns. Full HD-signaali, (kuluttajan-) teräväpiirtosignaaleista tarkin. 2K-resoluution ammattiprojektoreissa on 2048 x 1080 pikseliä.
Soittimen oikeantyyppisen signaalin valinnasta enemmän edellä, kohdassa "Millainen DVD-soitin kotiteatteriin?".
